Lensimme Los Angelesista suoraan Meksikon pääkaupunkiin Meksiko Cityyn. Meksiko oli meille jo tuttu maa, sillä lomailimme kaksi viikkoa Jukatanin niemimaalla joulukuussa 2009. Niinpä aioimme tällä kertaa tutustua vain pääkaupunkiin sekä käydä katsomassa Teotihuacanin intiaanikaupungin raunioita.
Meksikoa pidetään melko vaarallisena maana huumeongelmien ja niistä johtuvien väkivaltaisuuksien takia. Kokemuksemme Meksikosta olivat tälläkin kertaa kuitenkin tästä käsityksestä poikkeavia. Meksiko Cityssä oli virkavaltaa New Yorkin tavoin joka kadunkulmassa, pitkänmatkan busseihin oli turvatarkastukset, liikkuminen oli mielestämme turvallista eikä taskuvarkaitakaan näkynyt. Käytimme pääkaupungissa liikkuessamme paljon metroa, joka oli hyvä ja nopea tapa liikkua paikasta toiseen. Meksiko Cityn metrolippu maksoi vain 3 pesoa eli n. 17 senttiä. Metrovaunuissa liikuskeli paljon myyjiä. Niitä oli hauska seurata matkan aikana. Jokaisella myyjällä oli omat myytävät tuotteensa. Joku möi lukulamppuja, joku toinen pikkunaposteltavaa ja kolmas matematiikan kirjoja. Eräs myyjä lauloi hyvällä tenorin äänenmuodostuksellaan myynnissä olevien cd- levyjensä lauluja. Meitä välillä hiukan huvittivat nuo myyjät.
Majoituimme Meksiko Cityssä puoli vuotta aiemmin netin kautta varaamaamme hotelliin, joka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Hotelli oli lähellä keskeisiä paikkoja. Hotellin vastaanoton mies ei osannut englantia, joten Anu pääsi ottamaan espanjankielen taidot heti käyttöön. Eräs hotellin toinen työntekijä, aulan koristelusta vastaava mies, puhui englantia sujuvasti ja halusi välttämättä neuvoa meille kaikki mahdolliset paikat lähistöltä ja vähän kauempaakin.
Meksiko Cityn keskustassa oli hulinaa osin myös ilmeisesti lähestyvän itsenäisyyspäivän (16.9) takia. Joka puolella oli myynnissä Meksikon lippuja ja lipun väreihin sopivia koristeita. Meteli oli välillä korvia huumaava, kun jokainen myyjä yritti saada äänensä kuuluville. Lisäksi liikenteen äänet jatkuvasti tööttäävine autoineen olivat kovat. Kaikesta huolimatta viihdyimme keskustassa hyvin. Katselimme vanhoja hienoja rakennuksia ja kävimme myös kansallispalatsin sisäpuolella katsomassa mm. Diego Riveran valtavia seinämaalauksia.
Jos matkustaa Meksiko Cityyn, kannattaa käydä katsomassa n. 40 km:n päässä keskustasta sijaitsevaa Teotihuacanin atsteekkien intiaanikaupunkia. Olimme jo aiemmalla Meksikon reissulla käyneet parissa mayakaupungissa, joten tiesimme suurin piirtein, mitä odottaa. Menimme metrolla bussiasemalle ja matkustimme bussilla n. tunnin päästäksemme Teotihuacanille. Matka sujui rattoisasti ensin radiosta kuuluvan meksikolaisen musiikin ja myöhemmin live- esiintyjän tahdittamana.
Kuten Meksiko Cityssä, ei Teotihuacanillakaan näkynyt hirveästi ulkomaalaisia. Itse asiassa siellä oli yllättävän vähän ihmisiä. Saimme melko rauhassa tutustua vanhaan intiaanikaupunkiin, mitä nyt myyjät yrittivät tyrkyttää myytäviä tuotteitaan meille. Teotihuacanin alueella on kolme päänähtävyyttä eli muinaisen intiaanikaupungin keskustan alueella sijaitsevat Sulkakäärmeen, Auringon ja Kuun pyramidit. Nämä olivat muinoin olleet uskonnollisessa käytössä. Sulkakäärmeen pyramidilla oli itse asiassa nytkin joku porukka lukemassa ja laulamassa loitsuja. Kenties he yrittivät saada yhteyden muinaisiin intiaaneihin…
Teotihuacanin alue on melko laaja, joten jouduimme kävelemään siellä jonkun matkaa käydäksemme läpi koko alueen. Jokaiselle pyramidille pääsi kiipeämään, Auringon pyramidille ihan ylös asti. Pyramideilta sitten näki mukavasti muille alueen pyramideille. Vaikka päivä oli melko pilvinen, tuntui aurinko silti tarttuvan nopeasti. Alue sijaitsee ylhäällä vuorilla, joten läkähdyttävän kuuma siellä ei onneksi ollut.
Meksikossa emme olleet suunnitelleet viettävämme muutamia päiviä pidempään, koska halusimme tutustua enemmän sellaisiin maihin, joissa emme olleet aiemmin käyneet. Niinpä ostimme liput yöbussiin Meksiko Citystä Tapachulaan, joka on Etelä-Meksikossa lähellä Guatemalan rajaa sijaitseva kaupunki. Matkustimme bussilla n. 19h Tapachulaan. Matka sujui yllättävän nopeasti. Kuskeja oli kaksi, joten saimme melko turvallisin mielin nukkua yömme bussissa.
Tapachulasta ostimme välittömästi bussiliput Guatemala Cityyn, Guatemalan pääkaupunkiin. Maiden rajoilla passimme tarkastettiin ja leimattiin. Rajan molemmin puolin oli rahanvaihtajia, jotka tyrkyttivät rahanvaihtoa huonolla kurssilla. Vaihdoimme viimeiset onneksi vähäiset Meksikon pesomme Guatemalan quetzaleseihin. Guatemalan puolella passintarkastuksen yhteydessä jokaisen piti maksaa passintarkastajalle 10 quetzalesia (n. 1 euro). Mikä ovela tapa saada töitä rahanvaihtajille, kun ihmisten oli siinä samassa lyötävä passintarkastajan käteen 10 quetzalesia, eikä rahoja voinut lähteä vaihtamaan enää mistään muualta, missä olisi kenties ollut parempi vaihtokurssi.
Pääsimme Guatemalan puolelle ja eteemme avautui nyt aivan uusi maa. Tähän asti matkamme aikana olimme edenneet tutummissa ja tutumpien kulttuurien maissa, mutta nyt edessämme oli täysin uusi maa uusine kujeineen.
Onpa hieno tuo Teotihuacanin alue 🙂