Formuloiden jälkeisenä aamuna vaihdoimme siis maisemia ja matkasimme Penangin saarelle. Olimme varanneet etukäteen edullisen ja hyvät arvostelut saaneen majapaikan Batu Feringgin alueelta, jonne kesti Georgetownin bussiterminaalilta vielä paikallisbussilla noin tunnin verran. Annie’s Guesthousen pitäjä, itse Annie, oli todella avulias ja puhelias ja neuvoi meille heti kaiken mahdollisen. Hyvin nopeasti meillä oli hänen avustuksellaan lyöty lukkoon koko Penangin ohjelma ja Langkawille siirtyminen.
Penang ei ole ehkä niitä parhaita rantalomakohteita, sillä vesi on aika sameaa. Asutustakin on enemmän, mitä etukäteen olimme arvelleet. Penang ei ollutkaan rauhallinen saari, vaan aika vilkas asutuskeskittymä. Hyvä puoli on se, että bussit kulkevat saarella ja niillä pääsee edullisesti liikkumaan paikasta toiseen. Tosin kuskit eivät tunne käsitettä vaihtoraha, eli asiakkaalla on syytä olla ainakin suurin piirtein matkan hintaa vastaava summa pikkurahaa mukanaan astuessaan bussiin.
Annie suositteli meille päiväohjelmaksi Penangin kansallispuistoon menemistä. Sinne oli meiltä noin 20min. bussimatka. Sisäänpääsy puistoon oli ilmainen, ja vaellusreittejä oli useita. Halusimme mennä uimaan, joten suuntasimme reilun tunnin vaellusreittiä pitkin Monkey Beachille. Näimme matkalla varaanin, joka muistutti ulkonäöllisesti Indonesiassa näkemiämme komodonvaraaneja, mutta oli pienempi, vain reilun metrin mittainen. Se oli kyllä aika arka. Emme ehtineet saamaan siitä edes kunnon kuvaa.
Monkey Beachin vesi ei ollut väriltään kovin houkuttelevaa, mutta käväisimme silti uimassa siellä. Ranta oli kyllä nimensä veroinen. Pian uimisen jälkeen apinoita alkoi lähestyä tulosuunnastamme. Ne vaikuttivat uteliailta. Kun otimme välipalaksi banaaneita, ne tulivat todella lähelle. Viskoimme niille vähän banaania kuorineen. Ne tyytyiväkin saaliiseen, eivätkä häirinneet meitä enää sen jälkeen.
Penang on kuuluisa hyvästä ruuasta. Saarella on paljon hyviä ruokapaikkoja, joista saa edullista ja hyvää syötävää. Menimme molempina päivinä syömään majapaikkamme lähettyvillä olevaan Long Beach- ruokapaikkaan, jota Annie meille suositteli. Paikka aukesi kuudelta illalla ja täyttyi ihmisistä. Ei ihme, sillä hinta-laatusuhde täällä oli yksi reissumme parhaista. Annokset täällä Aasian maissa Ainakin Food Courteissa ovat yleensä meille suuriruokaisille aika pieniä, joten jos on kova nälkä, otamme yhteensä kolme annosta (Singaporessa otimme kerran neljä), mutta jos ei ihan kamala nälkä ole, niin kyllä yksi annoskin per nenä riittää. No, syömiemme annosten hinta täällä Penangissa oli vain vähän yli 2e, joten kalliiksi syömisreissut eivät tulleet missään tapauksessa. Tuoreista hedelmistä tehty hedelmämehukin irtosi 60 sentillä. Olut ja alkoholi yleensäkin on Malesiassa melko kallista, joten budjettimatkalaisen on syytä pitäytyä ei-alkoholillisissa juomissa.
Penangista sitten jatkoimme Malesian suosituimpaan rantakohteeseen Langkawin saarelle, jonne matka nopealla lautalla kesti noin kolme tuntia. Satamasta otimme taksin reppureissaajien suosimaan Pantai Cenangiin, josta myös löytyy ilmeisestikin Langkawin paras ranta. Taksimatka kesti puolisen tuntia. Pantai Cenangissa löysimme hyvän ja halvan majapaikan. Rainbow Guesthouse ei ollut aivan rannan tuntumassa, mutta rantaan käveli kuitenkin 5-10 minuutissa. Siisti huone tuulettimella maksoi vain 10e/yö. Majapaikasta sai myös varattua retkiä sekä laivalippuja esim. Thaimaahan samaan hintaan, mitä ne maksaisivat matkatoimistoissa tai satamassa. Rainbow Guesthouse oli kyllä hyvä majapaikka!
Langkawi oli astetta parempi paikka kuin Penang. Paikallista asutusta oli vähemmän ja saari oli melko rauhallinen paikka. Pantai Cenangin ranta oli hieno, mutta merivesi oli vähän vihertävää ja hiukan sameaa, kuitenkin kirkkaampaa kuin Penangissa. Vesi oli kyllä ihanan lämmintä. Tosin ilman ollessa kuuma vesi ei tarjonnut juuri minkäänlaista virkistystä. Turistiaika alkoi onneksi olla ohi, eikä paikka ollut tällä hetkellä mikään turistirysä, vaikka omaa rauhaa sieltä ei löytynytkään.
Teimme Langkawilla ollessamme Island Hopping- veneretken. Retki maksoi vain 6e/hlö ja se kesti n. 4 tuntia. Ensin kävimme Dayang Bunting- nimisellä saarella, joka on tunnettu raskaana olevan neidon figuurista sekä samannimisestä makeanveden järvestä. Tällä saarella oli kyllä paljon päiväretkituristeja. Apinat pomppivat turistien reppujen päälle ja yrittivät varastaa tavaroita.
Erään toisen saaren lähettyvillä pääsimme seuraamaan erilaisia kotkia. Retkien järjestäjät heittivät veteen raakaa kanaa paloina. Kotkat lensivät ja noukkivat jalkoihinsa paloja ja söivät ne ilmassa. Kotkat tarjosivat meille hyvän shown, kun ne yksi toisensa jälkeen jononomaisesti käväisivät pinnan luona kananhaussa.
Viimeinen saari oli kyllä pienoinen pettymys. Vaikka ranta olikin hieno, niin sameassa vedessä ei snorklaamaan tehnyt mieli lähteä, vaikka paikkaa mainostettiin snorklauspaikkana. Ehkäpä Langkawin seutu ei ole niitä parhaita snorklauspaikkoja kuitenkaan. Tyydyimme pulahtamaan lämpimään veteen. Silloin yksi apina lähestyi reppujamme. Olimme laittaneet kaikki tavaramme sisään reppuihin ja sulkeneet reput huolella, mutta silti apina löysi pienen raon ja sai toisen repuistamme auki. Se ehti hiukan repiä repun sisällä olevaa muovipussia, mutta ei onneksi ehtinyt päästä käsiksi pussin sisällä oleviin snorklausvälineisiin. Pari ihmistä nimittäin ehti säikyttää apinan pois, ennen kuin me juoksimme vedestä paikalle. Apinoiden kanssa kannattaa kyllä olla todella tarkkana, niitä tuntuu olevan joka paikassa ihan riesaksi asti ja ne ovat röyhkeitä!
Langkawista kannattaa mainita sellainen mielenkiintoinen seikka, että saarelle on myönnetty verovapaus. Tämä verovapaus ei kuitenkaan näkynyt esimerkiksi ruuan tai tavaroiden hinnoissa verrattuna muualle Malesiaan. Ruoka oli täällä hiukan kalliimpaa kuin muissa käymissämme paikoissa. Sitä vastoin olut (ja muukin alkoholi ilmeisesti) oli huokeampaa. Kun muualla Malesiassa pienestä oluttölkistä joutuu pulittamaan vähintään sen puolitoista euroa kaupassa ja 2-3e ravintolassa, niin täällä majapaikastamme se irtosi n. 75 sentillä. Viini sen sijaan oli reppumatkalaisen näkökulmasta katsottuna kallista, eli viini-illallisista emme täälläkään päässeet nauttimaan. Ruoka saarella ei ollut Penangin ruuan luokkaa. Tähän tosin olimme varautuneetkin. No, eipä täällä kuitenkaan nälkää tarvinnut nähdä, ihan hyvää ruoka oli.
