Kun saavuimme Kanadasta rajan yli USA:han, tuntui siltä, kuin olisimme tulleet kotiin. USA:ssa meitä odottivat taas tutut asiat, joihin olimme tottuneet kierrellessämme maata vajaan kahden kuukauden ajan. Kanadan kilometritaulut muuttuivat USA:n mailitauluiksi, ruokakaupoista sai taas tutun näköisiä ruokapakkauksia ja hintataso muuttui tutun alhaiseksi.
Otimme ensimmäiseksi suunnan kohti Pohjois-Kaskadien kansallispuistoa. North Cascades National Park sijaitsee Kaskadien vuorilla Washingtonin osavaltion pohjoisosassa. Tämä kansallispuisto ei ole niitä suosituimpia turistikohteita hienoista maisemista huolimatta, joten ruuhkista ei tarvitse kärsiä. Leirintäalueille mahtuu hyvin, eikä parkkipaikoilla ole tungosta. Me halusimme vielä kerran päästä vaeltamaan jylhille vuorille ja nähdä villieläimiä.
Teimme pari raskasta vaellusta ylös vuorille ja pääsimme ihailemaan Kaskadien lumipeitteisiä vuoria sekä jäätiköitä. Boston Glacier- jäätikön juurelle teimme lumiukon, joka poseerasi hienosti valokuvissa. Alueella oli nähty paljon vuorivuohia, mutta me emme niitä nähneet, ainoastaan niiden jätöksiä. Onnemme villieläinten bongaamisen suhteen tuntui kääntyneen. Emme nähneet puistossa kuin yhden peuran, kaksi murmelia, pari oravaa ja joitain pikkulintuja.
Seuraavaksi suuntasimme kohti Seattlea, Washingtonin osavaltion suurinta kaupunkia. Vuorossa oli siis kaupunkilomailua. Vietimme peräti kaks yötä samassa motellissa Seattlen esikaupunkialueella, mikä tuntui pitkän autossa retuamisen jälkeen lomalta. Saimme taas tavarat järjestykseen, pääsimme nukkumaan kaksi yötä peräkkäin pehmeässä sängyssä ja meillä oli netti käytössä. Motellin pihalla olevaan uima-altaaseen ja kuumaan poreammeeseen oli rentouttavaa mennä. Kesäkin tuntui olevan vielä parhaimmillaan. Seattlen keskustaan ei ollut matkaa autolla kuin varttitunti, joten ehdimme viettämään sielläkin päivän.
Seattlen kaupungin historia on mielenkiintoinen. Siihen tutustuu parhaiten menemällä Seattle Underground Tourille. Kyseessä on opastettu puolentoista tunnin kierros, jossa pääsee näkemään osia Seattlen vanhasta keskustasta. Vanha keskusta ei oikeasti ole maan alla, vaan sen päälle on rakennettu uutta keskustaa sen jälkeen, kun vanha keskusta paloi 1800-luvun loppupuolella. Eli jos menee kadulta sisään johonkin Seattlen keskustan kaupoista, menee oikeasti sisään rakennuksen toiseen kerrokseen. Rakennusten ensimmäiset kerrokset, jotka siis näyttävät olevan maan alla, ovat nykyään varasto- tms. käytössä, paitsi ne huoneet ja rakennelmat, jotka ovat turisteille avoinna ja joihin me siis pääsimme käymään. Opas kertoi hauskan elävästi menneistä ajoista Seattlessa ja kaupungin vaiheista vaikeuksineen. Lopputulos eli kaupungin nykyinen keskusta näytti varsin toimivalta vanhaan keskustaan verrattuna.
Seattlen kaupunkia pääsee kuvaamaan ainakin Space Needle- näköalatornista sekä eräältä kukkulalta, josta avautuu hyvät näkymät kaupunkiin. Valitsimme ilmaisen eli jälkimmäisen vaihtoehdon. Kävimme myös katsomassa kansainvälistä suihkulähdettä (International Fountain) sekä Tyyntä Valtamerta. Lisäksi pyörähdimme suurella torilla, jossa oli myynnissä jos jonkinlaista tavaraa ja syötävää. Liekö sunnuntaipäivä vai mikä saanut ihmiset liikkeelle – tori oli hyvin ruuhkainen.
Seattlesta jatkoimme matkaa kohti Pohjois-Kaliforniaa. Huristelimme läpi Oregonin osavaltion, jonka eteläosa kannattaa ajaa Tyynen Valtameren rantaa kulkevaa tietä pitkin. Tietä reunustavat hienot näkymät maailman suurimmalle merelle. Rantaviiva on monin paikoin kallioinen ja kivikkoinen. Siellä täällä on autioita hiekkarantoja. Rannikon matalahkot vuoret tekevät ajoreitistä melko mutkikkaan tuoden mieleen Välimeren maiden rantatiet.
Pohjois-Kaliforniassa halusimme käydä katsomassa jättiläispuita. Kyseessä oleva laji on punapuu, joka kasvaa Pohjois-Kalifornian rannikkoalueilla. 45% tämän lajin yksilöistä elää pienehköllä alueella Redwood National Parkissa. Puut ovat paksurunkoisia ja korkeita, ja kun ajaa autolla tietä, jota reunustavat nämä jättiläispuut, tuntuu siltä, että hämärä on laskeutunut. Muutamaan kohtaan puistoa oli puun rungon alaosaan kaiverrettu aukko, josta saattoi pientä maksua vastaan ajaa läpi autolla. Erään puun runkoon oli rakennettu huone, jonne pääsi käymään ilmaiseksi. Kävimme myös moikkaamassa The Big Treetä, oletettavasti puiston suurinta puuta. The Big Tree on 92,6 m korkea. Sen halkaisija on 6,6 m ja ympärysmitta 20,7 m. Puu on arviolta n. 1500 vuotta vanha. Jättiläispuiden jälkeen oli aika suunnata kohti San Franciscoa.
