Caracas oli meidän viimeinen kohteemme Venezuelassa. Olimme käyneet siellä jo puolitoista viikkoa aiemmin päiväreissulla, ja nyt palasimme kaupunkiin vielä pariksi yöksi. Tiesimme, että Caracasissa kannattaa majoittua keskustan itäosiin, sillä sen länsialue on melko rähjäistä seutua.
Monet Caracasin hotellit ovat aika hinnakkaita, ainakin jos haluaa siistin majapaikan. Löysimme kuitenkin suht edullisen ja hyvätasoisen Chacao Cumberland-hotellin booking.com-sivuston kautta. Tämän hotellin huoneet ovat tilavia ja sijainti erinomainen, sillä lähettyvillä on kävelykatu ja palveluita. Aamukahvin voi käydä juomassa ilmaiseksi hotellin aulassa, mutta varsinaista aamupalaa huoneen 60 euron vuorokausihintaan ei kuulu. Naapurissa sijaitsevassa ravintola tarjoaa onneksi hyvät ruokapalvelut.
Tapasimme viimeisenä kokonaisena Venezuelan päivänämme tänne vuonna 1974 muuttaneen suomalaisen Jarmon. Jarmo tarjosi meille henkilökohtaisen kiertoajelun Caracasissa ja kertoi samalla omia kokemuksiaan täällä olosta. Saimme paljon tietoa siitä, miten maa on vuosikymmenten saatossa muuttunut.
Ajelun aikana näimme myös Caracasin parhaita nähtävyyksiä, kuten kansallissankari Simon Bolivarin mausoleumin. Bolivar oli erittäin merkittävä vallankumousjohtaja, joka johti 1800-luvun alkuvuosikymmeninä Venezuelan lisäksi myös muidenkin Etelä-Amerikan maiden vapaustaisteluja Espanjan siirtomaavallasta. Hänen mukaansa on nimetty muun muassa aukioita, katuja, lentokenttiä ja puistoja.
Panthéon-pyhäkkö on Bolivarin lisäksi myös monen muunkin kansallissankarin viimeinen lepopaikka. Bolivarille on luonnollisesti omistettu näyttävin paikka. Itse pyhäkkö on koko Caracasin kauneimpia rakennuksia.
Yksi Caracasin tunnuspiirre on sitä ympäröivät kauniit vehreät vuoret. Koska Galipan-köysirata oli edelleen remontissa, piti meidän ajaa autolla näköalapaikoille. Caracasia halkovalta moottoritieltä pääsee nousemaan ylös vuorille useasta kohdasta. Onneksi kaupungissa on asukaslukuun nähden verrattain vähän autoja, muuten ilmanlaatu olisi pakokaasujen vuoksi todella huono. Metrokin Caracasista löytyy, mutta sitä emme kokeilleet kertaakaan.
Kaksi viikkoa Venezuelassa oli nyt tullut päätökseen. Vaikka Angelin putoukset jäivät meiltä harmillisesti näkemättä, löysimme maasta silti monia mielenkiintoisia käyntikohteita. Choronin pikkukaupungista tuli molempien suosikkikohde. Venezuela ei ole niin vaarallinen, mitä etukäteen ajattelimme. Meidän kokemusten perusteella kyseessä on matkailijan kannalta aivan tavallinen Etelä-Amerikan maa. Ihmettelemmekin Suomen ulkoministeriön sivuilta löytyvää ”vältä tarpeetonta matkustamista”- kohtaa. Noudatimme normaaleja varotoimia, pidimme arvotavarat piilossa jne. Pimeällä liikuimme muutaman kerran, mutta esimerkiksi yökerhoissa tai muissa vastaavissa paikoissa emme käyneet. Ihmiset auttoivat meitä paljon eri tilanteissa, joten sikälikin maa jäi kokonaisuudessaan reilusti enemmän plussan kuin miinuksen puolelle. Lopuksi vielä koontina Venezuelan plussat ja miinukset.
+ Kaunis luonto ja hienoja käyntikohteita
+ Ystävälliset ja avuliaat ihmiset
+ Hyvä paikallinen ruoka
+ Vähän turisteja
+ Omatoiminen matkustaminen bussilla onnistuu hyvin.
+ Edullinen hintataso
+ Dollarit käyvät maksuvälineenä bolivarien ohella. Myös kortit toimivat yllättävän hyvin eri paikoissa.
-Englantia ei puhuta yleisesti.
-Vesi- ja sähkökatkoksiin saa varautua.
-Internet-yhteydet ovat monissa paikoissa hitaita tai ne puuttuvat.
-Matkanteko bussilla voi olla hidasta.
-Caracasin maine yhtenä maailman rikollisimmista kaupungeista
-Mahdolliset poliisiratsiat
Lue myös Päivä Caracasissa -postauksemme!
Panthéon-pyhäkkö tosiaan näyttää kauniilta. Bolivarin merkityksen on saanut huomata useammassakin Etelä-Amerikan maassa, kun sillä suunnalla on tullut aika paljon reissattua. Kiva kuulla, että Venezuelan vaarallisuutta ehkä liiotellaan, joten ehkäpä sinne sitten itsekin voisi uskaltautua.
Joo, itsekin olemme saman huomanneet! 😊
Vierailin 2022 vuoden aikana yhteensä 4 kertaa Venezuelassa ja viikon päästä (huhtikuu 2023) on taas seuraava reissu. Puhun sujuvasti espanjaa ja se on omasta mielestäni tärkeä asia tässä maassa; matkasta saa paljon enemmän irti kun voi jutella ihmisten kanssa elämästä ja arjesta. Ja venezuelalaisten kanssa on helppo jutella; ovat kyllä maailman ihanimpien ihmisten kärkisarjaa!!!
Itse liikuin yksin ja normaalilla katujärjellä varustettuna ei mitään turvallisuuteen liittyvää osunut eteeni; vaikka menin metrollakin. Tosin osaan käyttää järkeä enkä liiku yleensäkään öisin vaan nukun! Liikun pitkälti kuin ”kala vedessä” ilman mitään arvoesineitä, enkä käyttäydy kuten idioottijenkit.
Tykästyin maahan jopa niin paljon että seuraavan reissun päätarkoitus on tehdä päätöksiä millaiseen kiinteistöön siellä sijoitan… (Olen sitä mieltä että NYT on aika tehdä maahan sijoitukset ja että ne oikein tehtynä ovat tuottavia. Tai ehkä se on vaan tekosyy palata Venezuelaan yhä uudestaan ja uudestaan… 😉
Mielenkiintoista kuulla, että koit maan noin positiivisesti.Olen suunnitellut matkaa Venezuelaan talveksi 2024.Sukulaiseni (äiti Suomi/isä Venezuela) asuu Caracasissa ja hän toivoo minua vierailulle.Hänen mukaan minulla ei ole ongelmia kun olen matkan hänen seurassa.Tarkoitus myös heidän Morrocoyn asunnolla sekä esim. Los Roquesin saarilla. Olisi kiva kuulla kokemuksia matkoistasi vaikka henkilökohtaisesti viestillä.
Kiitos kommentistasi! Matkailijan kannalta maa tosiaan oli aivan ihana; ystävälliset ja avuliaat ihmiset, upeat maisemat eikä juuri ollenkaan turisteja! Asuminen maassa olisi varmaankin sitten eri juttu.Voimme kuitenkin suositella Venezuelaa, eli sinne vaan! 🙂 Laitellaan vielä sähköpostiakin sinulle.
Hei!
Mukava kuulla! Espanjasta todella oli Venezuelassa(kin) paljon hyötyä, vaikkemme sitä ihan sujuvasti (vielä) puhu. Mutta niin, että pärjäsimme kyllä, se on pääasia. Onnea ja menestystä Venezuelan sijoituksiin! 😊