Tobagon saareen tutustuu kätevimmin omalla vuokra-autolla. Saari ei ole koolla pilattu, joten parin päivän vuokra-aika riittää hyvin tärkeimpien nähtävyyksien kiertämiseen. Tiet ovat monin paikoin kapeita ja mutkikkaita, joten ihan hetkessä saaren päästä päähän ei kuitenkaan aja.
Tobagon koillispäässä on kaunis Pirate’s Bayn ranta. Ranta on hiljainen, ja yleensä siellä on vain kourallinen ihmisiä. Rannalla käy lisäksi veneretkeläisiä. Parkkipaikalta on lyhyehkö kävelymatka rannalle alamäkeä pitkin, osin rappusia pitkin.
Pirate’s Bayn lähettyvillä on Flagstaff-näköalapaikka. Tämä, kuten muutkin Tobagon näköalapaikat, on hiljainen, ja siellä tuskin on kovinkaan montaa henkeä paikalla samaan aikaan. Kauniit näkymät avautuvat alas Karibianmerelle ja rannan tuntumassa oleville pikkusaarille.
Main Ridge-luonnonsuojelualue on myös hyvä käyntikohde. Alueelle pääsee ilmaiseksi, ja sen läpi kulkee asfalttitie. Muutamaan paikkaan on merkattu kyltein vaellusreitin alku. Edestakaisia polkuja pitkin pääsee kulkemaan sademetsän läpi. Metsissä elää eri lintulajeja, mutta niiden bongaaminen on tiheässä viidakossa melko vaativaa puuhaa.
Luonnonsuojelualueen pohjoispuolella hiukan alueen ulkopuolella Bloody Bayssa on paikka, jossa voi bongailla lintuja sademetsäaluettakin paremmin. Kyseessä on viihtyisä levähdyspaikka, johon on vajaan 9 euron pääsymaksu. Maksua vastaan pääsee lähellä villejä kolibreja. Ne ovat rohkeita ja lentävät ohi surisevin siivin korvia hipoen.
Paikkaa pyörittää puhelias nainen, joka kantaa sokerivettä kolibrien lukuisille lintulaudoille. Kolibrit eivät voi vastustaa makeaa nestettä, vaan pörräävät ruokintapaikalla kaiket päivät. Niitä näkee myös läheisissä pensaissa sekä metsissä. Levähdyspaikalla voi myös nauttia illallista ja katsella samalla auringonlaskua Karibianmerelle. Todella viihtyisä ja kaunis paikka!
Tobagolla on myös muutama vesiputous. Korkein niistä on Argyle. Argylen putoukset koostuvat kolmesta eri osasta, ja niiden kokonaiskorkeus on 54 metriä. Putouksille on hyvät opasteet, ja parkkitilaa on. Aamupäivän puolella kävijöitä on vähän. Putouksille on vajaan 9 euron suuruinen pääsymaksu. Oppaan voi halutessaan vuokrata, mutta yksinkin voi putouksille kulkea.
Argylen putouksille on parkkipaikalta noin 15-20 minuutin kävelymatka. Reitti voi ainakin sadekaudella olla mutainen. Matka on tasainen, mutta jos haluaa kivuta putousten päälle, joutuu kipuamaan jyrkkää polkua pitkin. Liukkaus tekee kulkemisesta haastavaa, mutta köydet helpottavat parissa kohtaa kulkua. Putouksilla voi myös uida, mutta sateiden aikaan ja jälkeen vesi voi olla ikävän väristä.
Kivalta näyttävä vesiputous! Hiljattain Filippiineillä oli vesiputouksille pakko ottaa tuollainen opas. Ensin hieman harmitti, kun tykätään aina liikkua itsenäisesti, jos mahdollista. Useimmissa tapauksissa opas kuitenkin pystyi antamaan yllättävänkin tärkeää tietoa, esimerkiksi piilossa olevasta luolasta, jota emme itse olisi kyllä löytäneet.
Joo monissa paikoissa on noita ”pakotettuja” oppaita ja ei ne tosiaan aina turhia ole. Mielellään sitä maksaakin siitä, jos saa rahoilleen oikeasti vastinetta.