Vajaan kahden viikon Norjan reissusta vietimme suurimman osan Lofooteilla ja Senjalla. Halusimme kuitenkin nähdä myös muitakin Pohjois-Norjan osia. Siinä missä Lofoottien maisemia hallitsevat jylhät lumihuippuiset vuoret, on tundra pääosissa siirryttäessä kauemmas kohti itää ja Venäjän rajaa. Vuoret mataloituvat, mutta vuonot ja meri ovat edelleen läsnä. Hienoja maisemia siis täälläkin!
Nordkapp on turistien suosima kohde aivan Norjan pohjoisimmassa kolkassa. Nordkapp on nopea käyntikohde. Paikassa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta se on manner-Euroopan pohjoisin kohta, siksi mekin sinne suuntasimme. Alueelle on noin 40€:n suuruinen parkkimaksu, joka on oikeastaan pakko maksaa, ellei sitten halua jättää autoa neljän kilometrin päähän tien laitaan. Tie on kapea, ja niin kaukana määränpäästä on lähin ilmainen parkkeeraamismahdollisuus. Nordkappin parkkipaikalla voi kuitenkin myös yöpyä tuohon samaan hintaan, joten hinta ei loppujen lopuksi olekaan niin järisyttävä, jos yöksi jää. Museoon on erillinen sisäänpääsymaksu, eikä matkamuistomyymälässä oikein tahdo saada rauhassa tehdä ostoksia, jos ei ole pääsymaksua maksanut. Onnistui se onneksi kyllä kuitenkin. Vessassa sentään saa käydä rauhassa.
Kesällä Nordkappissa on yötön yö, mutta sää saattaa olla sumuinen. Tällöin näkyvyys on heikko, eikä maisemista tahdo saada tolkkua. Sumu kuitenkin hellittää melko pian, kun ajelee poispäin sisämaahan päin.
Nordkapp on tavallaan keskellä ei mitään, mutta kyllä sinne onnistuu päiväreissukin Suomen puolelta. Kannattaa kuitenkin yhdistää Nordkappissa käyntiin muitakin Pohjois-Norjan kohteita, jos aikaa vain on. Me suuntasimme Nordkappista idemmäksi Varangin niemimaalle. Tie on täällä kapea ja välillä mutkikaskin, joten keskivauhti ei kovin korkeaksi pääse nousemaan. Asutusta on enemmän kuin Suomen Lapissa, mutta sekin harvenee itään mentäessä. Varangin niemimaalla näkee aavaa tundraa ja merta sekä pieniä kyliä ja kaupunkeja. Mereltä puhaltava raikas viileä tuulahdus muistuttaa siitä, et nyt ollaan tosi kaukana pohjoisessa, ja jopa napapiirille on pitkä
matka.
Sanotaan, että tundran kesä on lyhyt mutta kaunis. Sen kyllä huomaa Varangin niemimaalla. Kaikki on kesäkuussa aivan vaaleanvihreää. Siellä täällä kasvavat tunturi- ja vaivaiskoivut tuovat lisävaihtelua muutoin kovin puuttomalle tundralle. Tuntuu, että luonto on vasta herännyt pitkästä talviunestaan. Itse nautimme täysin siemauksin tästä alkukesän riemukkaasta tunnelmasta.
Reittimme kulki Vadsøn kaupunkiin, josta löysimme pienen leirintäalueen. Yövyimme täällä yhden yön verran. Kaupunki on pieni, mutta peruspalvelut löytyvät. Mitään varsinaista nähtävää ei ole, mutta tarkoituksemme olikin sitten aamulla suunnata eteenpäin seuraavaan kaupunkiin eli Vardøhön. Vardø on vielä kauempana idässä, mutta kaupungissa ei ole leirintäaluetta (hotelleja kylläkin), siksi jäimme yöksi Vadsøhön. Vardø puolestaan kuului reittisuunnitelmiimme läheisen Hornøyan saaren takia.
Hornøya on Norjan itäisin saari, ja se on vain lyhyen venematkan päässä Vardøn satamasta. Saari näkyy hyvin mantereelle, ja matka sinne kestää vain noin varttitunnin. Menopaluukyyti kustantaa noin 37 € per henkilö. Tähän sisältyy myös pääsy saarelle. Kesäkuussa 2020 näytti olevan melko hiljaista, ja vene sai ajella vajaita lasteja mennen tullen.
Hornøyan saari on lintuvalokuvaajan paratiisi. Linnut ovat täällä nimittäin todella kesyjä, ja niitä pääsee kuvaamaaan aivan lähietäisyydeltä. Myös kännykällä voi linnuista saada loistokuvia.
Kymmenettuhannet linnut saaren edustan meressä, ilmassa ja saarella ovat vastassa sinne saapuvia matkaajia. On arvioitu, että saarella pesii kesäisin jopa noin satatuhatta lintua. Kuten arvata saattaa, meteli on kova. Toisekseen, jätöksiä saattaa sataa niskaan vierailun aikana, sillä lentotrafiikki on jatkuvaa. Kunnon (ei liian hienot) varusteet ovat Hornøyalla tarpeen. Sateenvarjokaan ei ole huono idea.
Kun astuu pienen saaren ”satamaan” ja kävelee laiturille ja maihin, ei kannata säikähtää vihaisia laiturin alta ja kivien koloista sähähtäviä nokkia. Karimetsot ovat kesäkuussa hautomispuuhissa ja puolustavat pesiään ärhäkkäästi.
Karimetsojen lisäksi kiviä ja kallioita hallitsevat pikkukajavat, ruokit ja etelänkiislat. Samat lajit pyytävät kalaa Baretsinmerestä, joka on pullollaan ravintoa. Kajavia saattaa tyytyä kuvaamaan hieman kauempaa, mutta ruokeista, etelänkiisloista ja karimetsoista saa helposti lähikuvia. Poikasia ei vielä kesäkuussa ole, vaan linnut ovat vasta hädin tuskin hautomispuuhissa.
Ehkä kaikkein viehättävin ja kuvatuin saaren linnuista on lunni. Harvassa paikassa pääsee lunneja kuvaamaan näin läheltä. Lunnit ovat kuin pingviinejä pienoiskoossa, eivätkä nekään liiemmin ihmisistä välitä.
Hornøyan saarella voi myös patikoida ylös majakalle. Majakan vieressä on rakennus, jossa majoittuu tiedemiehiä. Lintuja majakan lähellä ei juurikaan ole, vaan yhdyskunnat pesivät saaren venelaiturin puoleisessa osassa.
Lopuksi vielä otoksia eri lintulajeista.
Hornøyan saari meni kyllä tämän perusteella meidän kohdelistalle! Tykätään todella paljon katsella eläimiä ja viimeisimmällä Afrikan matkalla innostuttiin linnuista. Kun menee viikon matkalle Pohjois-Norjaan, mihin muualle suosittelette menemään?