Cuscosta jatkoimme matkaa Punoon. Bussilla tämä matka taittui n. seitsemässä tunnissa. Matka ei vaikuttanut kovinkaan pitkältä, mutta bussi mateli hitaasti halki ylänköjen. Maisema oli kuivan karua. Sadekausi ei ollut vielä alkanut. Näimme matkalla paljon kotieläimiä, jotka näyttivät löytävän kuivasta maasta syötävää. Laamat ja alpakat kuuluvat Perun maisemakuvaan, mutta myös lampaita, lehmiä, hevosia ja aaseja saattoi nähdä.
Punossa meitä odotti mukava hostelli Inka Rest. Omistajanainen puhui sujuvaa Spanglishia (englannin ja espanjan yhdistelmää). Hän neuvoi meille kaikki tarvittavat asiat, kuten kaupat ja ravintolat. Saimme myös helposti varattua haluamamme retket hänen kauttaan. Kaikkiin asioihin tämä nainen sanoi ”no problem.”
Punon kaupunki sijaitsee Titicaca- järven rannalla Etelä-Perussa. Titicaca- järvi on maailman korkeimmalla sijaitseva järvi, jossa on kaupallista merenkulkua. Järven pinta on n. 3800m merenpinnan yläpuolella. Cuscoon nähden korkeutta tuli siis lisää n. 400m. Onneksi vuoristotauti ei tällä kertaa päässyt iskemään.


Turistit (niin kuin myös me) tulevat Punoon yleensä sen takia, että he haluavat vierailla Titicaca- järven saarilla. Me valitsimme tarjolla olevista retkistä yhden päivän retken, jonka aikana kävimme kelluvilla Uros- saarilla. Uros- saaret on tehty kaisloista ja ankkuroitu järven pohjaan kiinni. Lisäksi kävimme Taquile- nimisellä saarella, jossa asuu n. 2000 ihmistä. Tämän saaren tunnusmerkkeinä ovat kivestä tehdyt kaaret sekä ihmisten tietyt pukeutusmisnormit.






Oppaamme kertoi meille saarten asukkaiden pukeutumissäännöistä. Esimerkiksi naimisissa olevat miehet käyttävät punaista pipoa. Ne naimattomat miehet, jotka etsivät itselleen puolisoa, käyttävät punavalkoista pipoa, joka on käännettynä sivulle. Ne miehet/pojat, jotka eivät vielä etsi puolisoa, käyttävät samanlaista punavalkoista pipoa, mutta pitävät sen käännettynä taakse.

Punossa vietimme myös Peten kolmekymppisiä. Peten synttäripäivä sattui olemaan juuri sinä päivänä, kun vierailimme Titicaca- järven saarilla. Illalla sitten pistimme ykköset päällemme (tämän reissun ykköset ovat farkut ja siisti paita) ja etsimme hyvän ravintolan, jossa juhlistimme synttäreitä kunnon menulla ja chileläisellä punaviinillä.
Ilta ei loppunut parhaalla mahdollisella tavalla. Pankkiautomaatti imaisi sisäänsä yhden Peten luottokorteista. Tämän samaisen kortin luottopuoli oli jo aiemmin suljettu luottokunnan toimesta väärinkäyttöepäilyjen takia, ja nyt koko kortti meni sitten sen siliän tien. Onneksi kortin voi nopeasti sulkea yhdellä puhelinsoitolla. Hyvä asia on se, että meillä on useita luottokortteja mukanamme. Tämän kortin tilalle saamme myöhemmin toivon mukaan uuden kortin.
Synneistä suurin on juoda Perussa chileläistä viiniä 😀 😀 😀
Chileläiset viinit on niin hyviä, että niitä voi juoda missä maassa tahansa! 😀 Valitettavasti tuo perulaisten viinien valikoima oli Perussa hyvin vähäistä ja monissa paikoissa sitä ei löytynyt ollenkaan… 🙁
Se on kyllä ihme juttu, täällä kuitenkin tehdään viiniä ihan samalla tavalla kuin chilessä, Chile vain on onnistunut viininsä markkinoinnissa kun taas Peru ei… Ja siten sitä myös löytyy helpommin kuin paikallista. 🙂
Jep, täällä Boliviassakin on tarjolla lähinnä chileläisiä, bolivialaisia ja argentiinalaisia viinejä, ei perulaisia…