Meille tarjoutui hyvä tilaisuus päästä tutustumaan Yosemiteen, yhteen USA:n monista tunnetuista kansallispuistoista. Isäntäperheeni (Anu) vanhemmat Bill ja Deb valmentavat edelleen High Schoolin maastojuoksujoukkuetta, ja he pitivät joukkueelleen leirin Mammoth Lakes- nimisessä kaupungissa Kaliforniassa. Meidät kutsuttiin mukaan, ja mielellämme suostuimme tarjoukseen, sillä Mammoth Lakes sijaitsee vain 45 minuutin ajomatkan päässä kansallispuiston itäiseltä sisäänkäynniltä.
Yosemiten must see- paikkoihin kuuluvat lukuisat alueen vesiputoukset vaellusreitteineen, niityt mielenkiintoisine eläinlajeineen sekä kupolinmuotoiset kalliohuiput (dome). Myös Glacier Point- näköalapaikalta kannattaa käydä katsomassa maisemia. Kansallispuisto on valtava. Esimerkiksi itäiseltä sisäänkäynniltä ajaa autolla Glacier Point- näköalapaikalle yli kaksi tuntia. Ruuhkiin kannattaa kuulemma varautua, jos aikoo mennä Yosemiteen viikonloppuna. Me menimme sinne arkena, joten ruuhkia ei onneksi ollut. Korkeuserot puiston sisällä ovat niin suuret, että kun ylemmissä kohdissa päivälämpötila jää reiluun 20 asteeseen, niin alemmissa kohdissa saa hikoilla 30 asteen helteessä.
Yosemiteen kannattaa varata ainakin kaksi kokonaista päivää. Meillä oli juuri tämän verran aikaa. Ensimmäisenä päivänä keskityimme Tuolumne Meadowsin (niitty) alueeseen. Näimme niityllä maaoravia, murmeleita, peuroja ja haukkoja. Niityllä virtasi puroja, ja kerran ylitimme puron jalkaisin, kun halusimme päästä niityn toisella laidalla sijaitsevalle kalliolle. Vesi oli jäätävän kylmää!
Niityn laitamilla kohoaa kaksi kupolinmuotoista kalliohuippua, Lembert Dome ja Pothole Dome. Kipusimme niille molemmille. Tämä kävi erinomaisesta treenistä, varsinkin kun niitty sijaitsee reilusti yli 2000m merenpinnan yläpuolella. Näkymät varsinkin korkeammalta huipulta (Lembert Dome) olivat todella hienot. Pidimme evästauon ylhäällä huipulla ihastellen samalla maisemia ja etsien mahdollisia karhuja. Karhuja emme tosin tällä kertaa nähneet. Kipuaminen ylös huipulle vaati tarkkuutta, sillä joissain kohdissa kallioseinämä oli melko jyrkkää. Pitäväpohjaiset vaelluskengät olivat hyvä valinta. Myös alaspäin tuleminen oli tarkkaa puuhaa, ettei päässyt liukastumaan. Onneksi kalliot olivat kuivia.
Toisena päivänä perehdyimme itse Yosemite Valleyyn, joka lienee puiston suosituin kohta. Siellä sijaitsevat puiston kuuluisimmat vesiputoukset, näköalapaikka Glacier Point sekä monet kupolinmuotoiset vuorenhuiput, joista tunnetuin on Half Dome. Emme kivunneet laakson kupolihuipuille, vaan valitsimme päivävaellukseksemme vaelluksen ylös Yosemite Falls- vesiputousten huipulle.
Yosemite Falls koostuu kolmesta peräkkäisestä putouksesta, ala-, keski- ja yläputouksesta. Korkeutta näillä putouksilla on yhteensä yli 700 metriä, joten vaellus ylös yläputousten yläpuolelle oli pitkä ja raskas. Lämpötilakin kipusi yli 30 asteeseen alhaalla laaksossa, mutta mitä ylemmäs vaelsimme, sen viileämmäksi ilma muuttui ollen kuitenkin melkoisen lämmin koko vaelluksemme ajan. Vaellukseen ylös ja takaisin alas eväs- ja kahlaustaukoineen ylhäällä huipulla kului n. neljä tuntia. Matkaa kertyi n. 13km ja korkeuseroa 740m.
Rankan vaelluksen jälkeen ajoimme Glacier Point- näköalapaikalle. Näkymät ylhäältä olisivat varmasti olleet hienot, mutta nyt asiaa haittasivat metsäpalot. Kansallispuiston alueen punertavanvärinen suuri mäntylaji vaatii tulta lisääntyäkseen, joten puita oli sytytetty palamaan. Oli suoranainen ihme, että palot eivät olleet levinneet hallitsemattomiksi, vaan rajoittuivat tiettyihin alueisiin. Savu kyllä teki ilmasta kurjan hengittää joissain paikoissa. Hyviä valokuvia ylhäältä näköalapaikalta oli mahdoton saada.
Kun emme vielä olleet saaneet tarpeeksemme vesiputouksista, päätimme seuraavana päivänä lähteä katsomaan Mammoth Lakesin sateenkaariputousta ennen paluuta Lake Tahoelle. Ajoimme laskettelukeskukseen, josta lähti busseja tasaisin väliajoin putouksille. Pääsimme taas vaeltamaan muutaman kilometrin, kun jäimme pois kyydistä ennen putouksia. Halusimme nähdä Devils Postpile- nimisen kalliomuodostelman. Sieltä jatkoimme vaellusta Rainbow Falls- putoukselle. Putous oli matala verrattuna Yosemiten putouksiin, mutta hyvin erilainen. Putousta pääsi katsomaan ylhäältä käsin, ja sään ollessa aurinkoinen muodostui putouksen alaosaan sateenkaari. Keskipäivä on paras ajankohta mennä putoukselle, koska silloin aurinko paistaa oikeasta suunnasta ja sateenkaaren värit erottuvat parhaiten.
Pikku matkamme Mammoth Lakes- kaupunkiin ja Yosemiten oli oikein onnistunut. Yosemiten kansallispuisto on ehdoton tutustumiskohde Länsi-USA:ssa, jos on kiinnostunut luonnosta. Me aiomme vielä tämän reissun aikana käydä muissakin USA:n kansallispuistoissa. Niistä kirjoitamme myöhemmin.
Noi maaoravat ja murmeli ovat aika söpiksiä 🙂