Maailmanympärimatkan kotiinpaluusta on kulunut viisi vuotta

Kesällä 2007 syntyi ensimmäistä kertaa ajatus maailmanympärimatkasta. Olimme tuolloin pisimmällä siihen astisella yhteisellä reissullamme. Reilasimme rinkat selässä pitkin poikin Länsi-Eurooppaa kuukauden ajan. Ajattelimme silloin, että koska matkustaminen on niin mukavaa puuhaa, voisimme joskus lähteä pidemmällekin matkalle, vaikka ihan vuodeksi. Asia jäi hautumaan molempien mieliin. Lopulta ajatuksesta kehkeytyi suunnitelma, vuoden mittainen matka kaikkiin maanosiin.

Neljä vuotta tuon reilireissun jälkeen, tarkalleen ottaen 28.06.2011, seisoimme Helsinki-Vantaan lentokentällä uudet rinkat selässä valmiina valloittamaan koko maailman. Lähtöpäivänä emme osanneet kuvitella, mitä kaikkea saisimme tulevan vuoden aikana kokea, miten upeisiin paikkoihin matka meidät veisi ja miten paljon kaikkea hienoa näkisimme.

Blogiamme vuosina 2011-2012 lukeneet muistavatkin ehkä, että saavutimme vuoden aikana tavoitteemme käydä kaikissa maailman maanosissa. Järjestys oli Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Antarktis, Afrikka, Australia ja Aasia. Lukijat saattavat myös muistaa sen, että selvisimme koko matkan ilman suurempia haavereita. Pieniä sairastumisia ja vuoristotautia lukuun ottamatta saimme taittaa matkaa terveinä, eikä meiltä viety mitään tärkeää. Anu nyrjätti peukalonsa Kanadassa edelleenkin tuntemattomalla tavalla yöllä autossa nukkuessaan. Molemmilla oli vuoden aikana lieviä vatsatauteja, mutta ne eivät kaataneet kumpaakaan sängyn pohjalle. Tietokoneemme varastettiin Belizessä yöllä nukkuessamme hotellihuoneesta ikkunan kautta. Peten järjestelmäkamera hajosi Antarktiksen risteilyllä harmittavasti juuri silloin, kun kuvattaa luontoa oli paljon. Tämä viimeinen olikin koko reisun pahin takaisku, mutta mitään kovin kauheaa ei siis tapahtunut. Otimmepa yhden taskuvarkaankin kiinni Uruguayn pääkapungissa Montevideossa. Kaiken kaikkiaan voimme siis todeta, että jäimme reilusti plussan puolelle tällä reissulla.

Lähdimme maailmankiertueelle tavoitteenamme tutustua pääasiassa kuuluisiin nähtävyyksiin. Vuoden aikana ja oikeastaan jo heti sen alkuvaiheessa ihastellessamme Pohjois-Amerikan mahtavaa luontoa meistä kuitenkin alkoi kehittyä yhä enemmän luontomatkaajia. Vaikka kiersimmekin niitä kuuluisia nähtävyyksiä, luontokohteet nousivat ykköseksi, vaikka toki luonnonnähtävyydet olivat alun perinkin olleet suunnitelmissamme. Tämä vuosi kuitenkin muutti meitä matkaajina. Paluuta entiseen ei ollut. Luonto ja erityisesti villieläimet tulisivat vastedes olemaan suurin kiinnostuksenkohteemme reissuillamme.

Mitä sitten vuoden mittaisesta matkasta jäi päällimmäisenä mieleen? Ensimmäisenä tulee mieleen Antarktis, sen hauskat pingviiniveikot ja lumoavat maisemat. Arktinen kauneus on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Sitä ei kuvista pysty täysin aistimaan. Se täytyy itse kokea.

Toisena tulee mieleen Galapagossaaret. Olimme olleet saarilla parisen tuntia, kun tajusimme, että tämä kohde on sellainen, jonka tulisimme aina muistamaan, oikea luonnonystävän paratiisi, yksi lempipaikoistamme. Vaikea on tätäkin kohdetta sanoin kuvailla, niin hieno se oli.

Näiden kahden kohteen jälkeen tulee iso liuta muita kohteita, jotka kamppailevat kärkiviisikossa. Pohjois-Amerikan länsiosien kansallispuistot jylhine vuoristomaisemineen, Kenian ruohosavannit hätkähdyttävine villieläimineen, Australia ja Uusi-Seelanti ainutlaatuisine luontoineen ja eläimineen sekä Andien vuorten ympäröimä mystinen ja kaunis Machu Picchu, hienoin ihmisen rakentama paikka, jossa olemme käyneet. Uyunin suola-aavikko Boliviassa sai meiltä myös korkeat pisteet. Näimme ja koimme vuoden aikana niin paljon hienoa!

Kotiinpaluu 1.7.2012 oli meille hyvin odotettu hetki. Vaikka meillä oli takanamme huippureissu, oli kotiin mukava palata. Lyhyet, viikon parin mittaiset reissut tuntuvat aina loppuvan kesken, mutta vuoden mittaisella irtiotolla saa matkanälkänsä tyydytettyä niin hyvin, että kotiinpaluu tuntuu suorastaan juhlavalta.

No, miltä sitten tuntuu tuo vuoden matka maailman ääriin näin viisi vuotta kotiinpaluun jälkeen? Vaikeahan sitä on kuvailla. Ehdottomasti matka kannatti, näin ajattelemme yhä edelleen viiden vuoden jälkeenkin. Euroakaan emme hukkaan laittaneet. Tuo matka antoi meille sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, joita ei edes rahassa voi mitata. Myös ne kurjat ja likaiset Aasian kohteet Intia mukaan luettuna kannattivat, sillä jokaisesta paikasta saa silti aina jotain irti, oli se sitten miten hirveä tahansa.

Olemme reissanneet paljon näiden viiden vuoden aikana ja käyneet useissa maissa, tarkalleen ottaen 18 uudessa valtiossa. Matkustusinto ei Anulla ole hiipunut, päinvastoin kasvanut. Ajatus uudesta maailmanympärimatkasta elää koko ajan ja maabongaus on astunut mukaan kuvioihin. Käytyjä maita on kasassa nyt 90. Petellä sen sijaan suurin into on hiukan laantunut, vaikkakin reissuille edelleen tekee mieli välillä lähteä. Pete valitsee nykyään matkakohteidensa joukkoon mieluiten juuri luontokohteita, kun taas Anulle käy kohde kuin kohde, kunhan se on joko uusi tai hieno kohde. Peten valokuvaharrastus, joka sai ison kimmokkeen maailmanympärimatkalla, on äitynyt ihan vakavaksi harrastukseksi. Tätä voikin tulevaisuudessa mahdollisesti yhdistää yhä enemmän matkailuun. Aika näyttää, mihin kaikkialle vielä päädymme.

Saimme vihdoin ja viimein tänä keväänä konkreettisen muiston maailmanympärimatkastamme. Ajatus kirjasta oli kytenyt jo vuosia. Aikaa kirjan tekemiseen ei vain tuntunut löytyvän, rakensimmehan vuosien 2014 ja 2015 aikana talonkin. Lopulta kirjan tekemiseen tarjoutui tilaisuus Peten Kuusamo-opiston valokuvauslinjan opintojen myötä. Niinpä meillä nyt onkin käsissämme kirja reissustamme, kuvin toteutettu matka maailman ympäri.