Löysimme melkein paratiisin Filippiineillä

”Filippiinien pääkaupungissa Manilassa on sattunut…” Suurin piirtein tämän verran tiesimme Filippiineistä ennen sinne menoa. Tämä usein uutisissa toistuva lauseen alku kertoo siitä, että Filippiinit tunnetaan ainakin luonnonkatastrofeistaan. Onneksi näin maaliskuussa monsuunisateilta saa kuitenkin olla rauhassa Filippiineillä. Me tosin jätimme Manilan väliin ja lensimme Singaporesta suoraan Cebun saarelle.

Cebu City, jonne meidän piti ensimmäiseksi yöksi myöhäisen lennon saapumisen vuoksi majoittua, ei ollut kovin kummoinen paikka. Niinpä hyppäsimme seuraavana aamuna ensimmäiseen laivaan, jonka määränpää oli pienehköt Camotes- saaret. Camotes- saaria on kaikkiaan neljä. Kaksi pääsaarta, Pajican Island ja  Poro Island ovat yhteydessä toisiinsa muutaman metrin mittaisen sillan välityksellä. Ne sijaitsevat  Cebun koillispuolella. Veneellä matka Cebu Citystä kesti kolmisen tuntia. Emme oikein tienneet tarkalleen, minne suunnata satamasta, koska olimme vain lukeneet joidenkin suomalaisten reissaajien juttuja netistä kyseisistä saarista, eikä saarella tuntunut olevan mitään tiettyä turistien suosimaa paikkaa. Saarta oli kehuttu kauniiksi ja aidoksi paikaksi, joten siksi menimme sinne. Halusimme kokea turisti- ja ihmismassapaikkojen vastapainoksi jotain erilaista. Satamassa oli onneksi kyydintarjoajia. Ajelimme moottoripyörätaksin kyydissä ja etsimme edullista rannalla sijaitsevaa majapaikkaa. Onneksi kuski oli hyvin avulias ja ystävällinen ja ajelutti meitä pitkän matkaa. Istuimme itse tehdyn sivuvaunun kyydissä ja katselimme uteliaina ympärillemme. Saari vaikutti oikein mukavalta paikalta. Ihmisiä oli vähemmän kuin Indonesiassa ja ympäristökin melko siisti. Pitkien etsintöjen jälkeen saimme mitä halusimme – edullisen hotellin (15e/yö), joka sijaitsi vaaleahiekkaisella rannalla Santiago- nimisessä kylässä. Sovimme kuskin kanssa, että hän hakisi meidät kolmen päivän päästä.

 

Nyt löysimme sitten viimein paikan, jonne turistit eivät vielä ole tietään löytäneet. Saisimme viettää kolme päivää paikassa, jossa oli vain vähän paikallisia, muutama ulkomaalainen, muutama hotelli ja  muutama ravintola vaalealla palmuhiekkarannalla. Tunnelma oli hyvin  leppoisa ja kiireetön. Kulkukoiratkin ottivat rennosti ja makailivat hiekalla ihmisten läheisyydessä. Kävelimme rannalla ja ihmettelimme tätä kaikkea rauhallisuutta. Voi sanoa, että tämä paikka oli melkein paratiisi. Pohdimme, rantautuisiko turismi koskaan näille nurkille ja miltä paikka sitten näyttäisi. Ranta oli melko lyhyt, joten mitään hirveitä massoja tänne tuskin koskaan tulee ja hyvä niin.

 

 

Santiagon lahti osoittautui hyväksi rantalomailupaikaksi. Huoneestamme käveli nousuveden aikana mereen puolessa minuutissa. Ravintoloihin pääsi yhtä nopeasti. Ruoka ja juoma olivat todella edullisia. Pieni olut rantaravintoloissa maksoi 45snt ja hedelmäpirtelö 55snt. Ateria irtosi parilla kolmella eurolla. Vesi oli useimmiten  kirkasta, joskin rannalla oli jonkin verran vedestä ajautuneita  kasviroskia. Lisäksi tuulisella säällä nousuveden aikaan vesi oli ajoittain vähän sameaa, laskuveden aikaan aina kirkasta. Snorklaus onnistui näissä vesissä hyvin, vaikkakaan korallia alueella ei kovin paljon ollut. Täällä näimme kuitenkin enemmän erilaisia meritähtiä kuin missään muualla aiemmin. Merisiilejäkin oli jos jonkinlaisia. Koitimme etsiä myös merihevosia. Niitä kun pitäisi Filippiineillä kuulemma olla. Joissain kohdissa pinnan alla näkymä oli juuri sellaista, että siellä olisi voinut kuvitella merihevosten elävän. Emme kuitenkaan onnistuneet bongaamaan  yhtään ainutta merihevosta. No, pääasia oli se, että saimme nauttia kiireettömyydestä tekemättä juuri yhtään mitään. Näin pitkällä reissulla on tärkeää välillä ottaa ihan rennosti.

 

Hotellimme italialais-filippiiniläisomistajapariskunnalla oli pieni moottoripyörä, jonka vuokrasimme yhtenä päivänä ja ajelimme ympäri Camotes- saaria. Kävimme katselemassa Poron ja San Franciscon kaupunkien menoa. Ajelimme läpi hiljaisten maaseutujen ja kylien ja nautimme aidosta filippiiniläisestä tunnelmasta. Paikalliset katselivat ihmeissään, kun kurvailimme pitkin teitä. Monet tervehtivät meitä iloisesti. Saarilla oli merkillepantavan paljon kouluja ja lapsia, vaikka kokonaisuudessaan asukkaita ei näyttänyt ihan hirveästi olevan. Saaret muistuttivat myös kotieläinmetsää. Joka puolella oli lehmiä, härkiä, koiria, vuohia, possuja, kukkoja ja kanoja. Emme ole missään aiemmin nähneet niin paljon kukkoja ja kanoja kuin täällä. Välillä sai olla tarkkana, ettei ajanut eläinten päälle, kun ne kipittelivät muina miehinä pitkin teitä.

 

 

 

Löysimme matkan varrelta myös upean valkohiekkaisen palmurannan, jollaisia saarilla oli useita. Rannalle oli ilmeisesti jonkinlainen pääsymaksu, mutta kukaan ei ollut sitä perimässä. Rannalla oli lisäksemme vain muutama paikallinen pikkupoika. Pojat tulivat ihmettelemään ja katselemaan meitä ihan läheltä ja juttelivat meille sen verran englantia kuin osasivat. Vesi oli todella kirkasta. Oli ihanaa käydä viilentymässä meressä helteisenä päivänä, ja vielä tuollaisella paratiisirannalla!

 

Sama kuski, joka oli vienyt meidät aiemmin Santiagon kylään, tuli sovitusti hakemaan meidät kolmen päivän jälkeen. Siirryimme vielä yhdeksi yöksi Poron pikkukaupunkiin. Vene takaisin Cebulle lähtisi seuraavana aamuna klo 6, joten halusimme majoittua sataman lähettyville. Löysimmekin reissumme tähän asti toiseksi halvimman majapaikan (9e) kivenheiton päässä satamasta. Paikka oli periaatteessa perheen iso talo, josta he vuokrasivat huoneita vierailijoille. Huone oli hintaansa nähden hyvä ja ihan siistikin. Koska Poron kaupungissa ei ollut oikein kunnon ravintoloita, sovimme perheen kanssa, että saisimme vähän kokkailla heidän keittiössään illallista. Kävimme kylän pikkupuodeissa ja torilla useaan otteeseen päivän aikana tekemässä ostoksia. Hinnat olivat todella alhaisia. Joka kerta kävellessämme kadulla paikalliset tuijottivat ihmeissään meitä. Täällä ei totisesti ole turistiruuhkia ollut.

 

Camotes- saarilla olisi voinut viettää aikaa pidempäänkin. Saarten siisteys yllätti meidät. Ihmisistä jäi positiivinen kuva.  Täällä matkailija kohtaa aitoa ja alkuperäistä filippiiniläistä menoa. Turisteja ei yritetä huijata, eikä palveluita tyrkytetä niin kuin vaikkapa Indonesiassa. Turismi on todella alkutekijöissä. Silti Camotes olisi turismille mitä oivallisin ympäristö. Tunnelma on aitoa ja hiekkarannat  hienoja. Tiedä sitten millaiseksi paikka menisi, jos tänne paljon hotelleita nousisi. Ehkä parempi näin. Turistien täytyy itse löytää tämä paikka, sillä sitä ei ihmeemmin mainosteta missään. Mainittakkon vielä lopuksi, että mangot täällä ovat taivaallisen hyviä. Missään eivät mangot ole maistuneet niin hyviltä kuin Camotesin saarilla!