Lokakuinen Ahvenanmaa

Ahvenanmaa – tuo Suomenmaan kolkka, jonne ei koskaan aiemmin ole tullut lähdettyä. Suunnitelmissa ja ajatuksissa se on usein ollut, mutta aina on löytynyt houkuttelevampia matkakohteita, ja Ahvenanmaa on saanut jäädä. Kunnes tuli korona, ja muutti kaiken matkailun saralla. Yhtäkkiä Ahvenanmaa alkoikin tuntua erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ja kun Suomen hallitus päätti asettaa matkustusrajoitukset koskemaan niitäkin maita, jotka aiemmin olivat olleet vihreällä, oli päätös selvä. Ahvenanmaasta tulisi meidän syyslomareissun kohde.

Ahvenanmaa on ennen kaikkea kesäkohde. Meri ympäröi saarta kaikkialla. Kesäaikaan on auki paljon kahviloita, ravintoloita ja hotelleja, jotka sulkevat ovensa syksyllä. Lokakuussa moni paikka on jo kiinni. Toisaalta paikkoihin pääsee tutustumaan kaikessa rauhassa ilman ruuhkia. Pääkaupungissa Maarianhaminassa on palveluita, joten jos off-seasonin aikaan Ahvenanmaalle suuntaa, kannattaa yöpyä ja pitää tukikohtaa pääkaupungissa. Välimatkat ovat sen verran lyhyet, että päiväretkien tekeminen omalla autolla Maarianhaminasta käsin on mahdollista. Pääsaaren nähtävyydet ehtii hyvin nähdä muutamassa päivässä, ja pääseepä joillekin lähisaarille siltaa pitkin tai lossilla.

Me päädyimme Ahvenanmaalle lokakuun puolivälin tietämillä. Turusta Maarianhaminaan menimme laivalla, ja oma auto tuli myös mukana. Vietimme Ahvenanmaalla kaikkiaan viisi yötä, joista ensimmäisen ja neljännen autossa parkkipaikoilla nukkuen, loput Cikada-nimisessä hotellissa Ahvenanmaan merenkulkumuseon vieressä keskustan laitamilla. Hotelli oli hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä, siksi emme lähteneet tällä kertaa kokeilemaan muita hotelleja.

Maarianhaminan nähtävyyksistä on vielä lokakuussa auki aivan hotelli Cikadan vieressä oleva Ahvenanmaan merenkulkumuseo. Sisäänpääsy on 14€. Ulkona komeilee teräsrunkoinen nelimastoinen purjelaiva Pommern, joka toimii nykyään museolaivana.

Maarianhaminan ravintoloista ja kahviloista suurin osa on auki myös kesäsesongin jälkeen, ja tarjonta on kohtuullisen hyvä. Maukasta pizzaa saa Diablosta, ja Dino’s Bar & Grill on mukava paikka käydä lasillisella. Pub Niskasta saa kuulemma hyvää ruokaa, mutta paikka oli harmillisesti ainakin meidän vierailun aikana kiinni. Boquerian-ravintolassa herkuttelet hyvillä Tapas-annoksilla, jos sellaisesta pitää. Kahviloista puolestaan mainittakoon kaksi erinomaista paikkaa, Svarta Katten ja Bagarstugan. Molemmat ovat tunnelmallisia vanhan ajan tyylisiä kahviloita, joissa saa lounasta sekä paikallista pannukakkua aidolla kermavaahdolla ja makoisalla hillolla höystettynä. Tarjolla on muitakin itse tehtyjä herkkuja, kakkuja ja piiraita yms.

Maarianhaminan ulkopuolen nähtävyyksistä mainittakoon ensin koko saaren kuuluisin nähtävyys Kastelholman linna. Tämä keskiaikainen linna oli myös jo sulkenut ovensa kesän jälkeen, mutta parhaat näkymät linnaan ovatkin vallihaudan toisella puolella olevilta laitureilta. Ruskan keskellä linna näytti kyllä hienolta.

Bomarsundin linnoitus ei ole yhtä komeaa katseltavaa kuin Kastelholman linna, sillä se tuhoutui englantilaisten ja ranskalaisten toimesta sodassa 1850-luvulla. Jäljellä on pelkkiä osia linnoituksesta eli rauniot. Kyltissä olevasta kuvasta voi katsoa, miltä linnoitus joskus koko komeudessaan näytti.

Bomarsundin linnoitukselta eteenpäin ajettaessa saavuttaa melko pian Vårdön kylän. Kylässä kohoaa pieni keskiaikainen kivikirkko. Vårdössä on myös Ahvenanmaan koulumuseo, mutta tietenkin se on tähän aikaan vuodesta kiinni. Harmi, sillä tämä museo olisi ollut mielenkiintoinen!

Maarianhaminan eteläpuolella on puolestaan ulkoiluun sopiva Nåtön virkistysalue. Hyvin merkattu luontopolku lähtee parkkipaikalta ja kiemurtelee halki pähkinäpensaslehtojen koukaten välillä merenrannan rantakallioiden kautta. Nåtö on varmasti viihtyisä ulkoilupaikka kesäaikaan, mutta ei se hullumpi ole näin ruskan aikaankaan. Lintuja tosin emme juurikaan nähneet.

Ahvenanmaan pohjoisosissa on hieno Havsvidden-hotelli, joka sekin oli juuri mennyt kiinni, kun me siellä vierailimme. Ulkoalueilla sai kuitenkin kulkea, ja paikasta sai ihan hyvän käsityksen. Punaiset rantakalliot olivat kieltämättä aika erikoinen näky. Tyynenä ja lämpimänä kesäpäivänä on varmasti mukava viettää aikaa loikoillen Havsviddenin kallioilla.

Havsviddenin kanssa samalla suunnalla on Geta-vuori, joka ei kylläkään yhtään vuorelta vaikuta. Geta on pikemminkin iso laaja mäki, joka kohoaa 107 metriin merenpinnan yläpuolella. Huipun tuntumassa on Soltuna-ravintola ja -kahvila, joka on auki kesäaikaan. Alueella on myös muun muassa vuokramökkejä, minigolf, frisbee ja tähystystorni, jonne voi kiivetä.

Vandön kylän lähettyvillä on omenaviljelmiä sekä omenamehutehdas, josta voi ostaa paikallisia omenoita tai aitoa omenamehua. Hinta on alhaisempi kuin kaupoissa, ja syksy tietenkin sesonkiaikaa.

Ahvenanmaalla voi käydä myös limonadi- ja suklaatehtaassa sekä Stallhagenin olutpanimolla, jossa tarjolla on myös hyvää ruokaa. Olutpanimo on auki päivittäin, mutta ainakin Amalian limonaditehdas vain perjantaista sunnuntaihin. Limonaditehtaan yhteydessä on myös Mercedes-suklaatehdas. Olutpanimolla vierailimme, mutta herkkutehtaat jäivät nyt tällä kertaa väliin.

Aika lailla keskellä Ahvenanmaan pääsaarta on kaunis keskiaikainen Pyhän Mikaelin kirkko. Kirkko sijaitsee Finströmin kunnan alueella, ja sen toinen nimi onkin Finströmin kirkko. Kirkon lähettyvillä on myös vanha tuulimylly, joita kyllä näkee ympäri Ahvenanmaata.

Eckerön saarella Ahvenanmaan länsiosissa kannattaa myös käydä. Saarelle pääsee kätevästi siltaa pitkin. Eckerön käyntikohteita ovat ainakin komea 1820-luvulla valmistunut posti- ja tullitalo sekä metsästys- ja kalastusmuseo. Me näimme nämä paikat nyt ainoastaan ulkoapäin.

Ajellessamme ympäri Ahvenanmaata näimme paljon metsäkauriita. Metsäkauriskanta on täällä tiheä, sillä näimme niitä joka päivä pelloilla ja metsän reunoissa. Myös yhden auton alle jääneen kauriin bongasimme. Linnuista mainittakoon kyhmyjoutsen, joka näyttäytyy Ahvenanmaalla varsin runsaslukuisena. Laulujoutseniakin täällä on. Myös merikotkia näimme liitelevän siellä täällä. Kotieläimistä pelloilla näkyi lampaita, hevosia ja lehmiä.

No, tulipahan siis käytyä Ahvenanmaalla. Vaikkei tämä nyt ihan suosikkikohteiden joukkoon päässyt, ei se missään nimessä huonokaan paikka ollut. Parasta antia oli meille järvi-suomalaisille erilainen luonto, lähinnä meri ja idylliset rantakalliot. Tyynellä säällä veden pintaan heijastuvat kuvat jäivät erityisesti mieleen.