Lisää Vietnamia – Hoi An ja Hue

Nha Trangin jälkeen vuorossa oli Hoi An. Sinne matkasimme makuubussilla yön yli. Aikatauluun oli merkattu matkan kestävän 11 tuntia, mutta se kestikin 13 tuntia. Makuubussi oli ennakkokäsityksiimme nähden aika vaatimaton. Ilmastointia ei lupauksista huolimatta ollut, tosin eipä se yöllä haitannut. Aamulla auringon noustessa ilmastointi olisi kyllä ollut tarpeen. Bussiin otettiin extramatkustajia. Paikallisia nukkui pitkin lattioita, niin että liikkuminen pysähdyspaikoilla oli vähän hankalaa. Bussi pysähteli aika usein, koska esimerkiksi kyydissä olleita paketteja piti jättää milloin minnekin. Lisäksi paikallisia matkustajia poistui bussista/tuli bussiin erinäisistä paikoista. No, pääasia tietysti oli se, että pääsimme perille Hoi Aniin.

Hoi Anin bussiasemalla vastassa meitä oli joukko majoituksentyrkyttäjiä. Meillä oli etukäteisvaraus keskustan hotelliin, joten ohitimme nämä tarjoajat sanomalla, ettemme tarvitse majapaikkaa. Kysyimme kylläkin eräältä naiselta, missä meidän hotellimme sijaitsee. Hän kertoi sen olevan kaukana, kolmen ja puolen kilometrin päässä. Otimme taksin hotelliin. Hotelli olikin korkeintaan kilometrin päässä bussiasemalta. Tulipahan taas kerran todettua, että ihmisiin ei näissä maissa voi luottaa (elleivät he saa rahaa), he valehtelevat surutta oman etunsa nimissä. Köyhyys ja kova kilpailu ovat varmasti osasyy tällaiseen toimintaan. Matkaajan on otettava tämä asia huomioon, ettei tule huijatuksi.

Hoi An osoittautui mukavaksi kaupungiksi. Nha Trangiin verrattuna Hoi An on pieni ja rauhallinen. Vanha keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, ja on kyllä viihtyisä. Mitenkään erityisen hienoja keskustan rakennukset eivät ollet, mutta tunnelma oli mukava. Tosin huomasimme täällä saman ilmiön kuin Nha Trangissakin – ruokakauppoja ei ollut kuin pari kappaletta. Keskustan pikkukauppa oli kallis, keskustan ulkopuolen kauppa puolestaan Nha Trangin luokkaa hintojen suhteen.

 

Hoi Anissa kannattaa olla liikkeellä iltasella. Keskustan ravintoloiden ja katujen valot syttyvät silloin ja luovat leppoisan tunnelman. Keskustan halki virtaava joki ei näytä pimeässä niin likaiselta. Ravintoloita on paljon, joten illallisvaihtoehtojakin siis löytyy runsaasti.

 

 

 

Vuokrasimme Hoi Anissa polkupyörät päiväksi hintaan 70snt/pyörä ja poljimme keskustan ulkopuolelle katsomaan riisipeltoja. Pelloilla näytti olevan menossa sadonkorjuu. Kartionmuotoisia vietnamilaisia hattuja käyttävät työntekijät olivat ahkeroimassa helteellä. Me hikoilimme kesävaatteissa polttavassa auringonpaahteessa, paikalliset puolestaan käyttivät pitkiä vaatteita, eivätkä näyttäneet olevan moksiskaan kuumuudesta. No, he ovat kyllä tottuneetkin siihen.

 

Pyöräilimme Hoi Anin pitkälle hiekkarannalle, jonne matkaa keskustasta oli nelisen kilometriä. Ranta oli kyllä mahtava siinä mielessä, ettei siellä ollut paljonkaan väkeä. Meri oli ihanan viileää, viileämpää mitä Nha Trangissa, mutta juuri sopivaa kovalla helteellä. Vesikin oli ihan kirkasta. Ainoa miinus oli se, että meressä oli paljon meduusoja. Luulimme ensin, että meressä on muovipussiroskia, mutta katsottuamme hiukan tarkemmin totesimme, että meduusoitahan ne ovat. Niitä ui yllättävän paljon aika lähellä rantaa, joten uimaan mennessä piti olla tarkkana, ettei saanut meduusanpistosta.

 

Hoi Anista matkamme jatkui päiväbussilla Hueen, Vietnamin entiseen pääkaupunkiin. Matka taittui neljässä tunnissa samanlaisella makuubussilla kuin väli Nha Trang – Hoi An. Tässä bussissa, kuten aiemmassakin makuubussissa, piti ottaa kengät pois bussiin mennessä ja laittaa ne muovipussiin. Emme ymmärrä, miksi näin piti menetellä, koska bussin lattiat eivät olleet puhtaat. Osa työntekijöistä käveli kengät jalassa sisällä bussissa, joten eipä kyllä itsekään tehnyt mieli ilman kenkiä bussissa kulkea. Makuupenkeille mennessä riisuimme toki kengät jaloistamme. Oli hassua loikoilla makuupenkeillä keskellä päivää, mutta matka ainakin taittui mukavasti, mitä nyt huonosti toimiva ilmastointi teki matkasta melko hikisen.

Huessa vietimme pari yötä. Hue ei ollut mitenkään erityisen viihtyisä kaupunki, mutta onhan se merkittävä kaupunki Vietnamin historiassa. Kaupunkikierroksella tulivat tutuiksi tärkeimmät nähtävyydet, keisarien haudat, Thien Mu- pagodi sekä vanha kuninkaanpalatsi.

 

 

Itse kaupunkikierros oli kylläkin siinä mielessä pettymys, että useaan paikkaan piti retken aikana maksaa erikseen sisäänpääsymaksuja. Maksuja ei oltu sisällytetty retken hintaan, eikä niistä etukäteen retken myyjä (tässä tapauksessa hotellimme henkilökunta) ollut osannut kertoa, vaikka sitä erikseen kysyimme. Tämä on kylläkin retkemme oppaan mukaan yleinen menettelytapa Huen matkatoimistoissa/hotelleilla, eli asiakkaalle ei kerrota totuutta kaikista kuluista, joita retken aikan tulee. No, jätimme sitten pari keisarin hautaa käymättä, kävimme vain kaikkein hienoimmalla hauta-alueella. Vaikka pääsymaksut olivat vain muutaman euron luokkaa, tulee niistä yhteenlaskettuna sen verran iso summa, että päätimme tässä kohdin hiukan säästää. No, vanhaa kuninkaanpalatsia emme ohittaneet, ja se oli kyllä myös hieno paikka.

 

 

Retken jälkeen annoimme hotellin henkilökunnalle palautetta, että retken ohjelmassa (joka heillä on näytillä kansiossa) täytyy näkyä erittely kaikista maksuista, joita retken aikana tullaan perimään pääsymaksujen muodossa. He tuntuivat ymmärtävän asian ja olivat kovasti pahoillaan. Mentyämme huoneeseen kuulimme vähän ajan kuluttua puhetta käytävältä. Ihmettelimme, mitä käytävällä oikein tapahtuu. Siellä olikin vastaanoton tyttö toimittamassa meille hyvityskahveja retkimaksuepäselvyyksien takia. Emme ole kahvinjuojia, mutta otimme kahvit kuitenkin kiltisti huoneeseemme. Tässä hotellissa ainakin panostetaan asiakastyytyväisyyteen.

Huessa emme kaupunkikierroksen lisäksi tehneet oikeastaan mitään muuta ihmeempää. Hotellimme lähistöltä löytyi monia hyviä ravintoloita. 40 asteen helteen vuoksi emme liikkuneet ulkona enempää kuin mitä oli pakko. Hotellihuone oli siisti, joten siellä oli hyvä viettää aikaa ja suunnitella reissun viimeisiä etappeja. Tosin emme loppureissun matkaohjelman suhteen onnistuneet tekemään lopullisia päätöksiä, eli vielä riittää työtä sillä saralla…