Länsi-Kanadan kierros

Glacieristä suunnistimme suoraan Kanadan rajalle. Rajamuodollisuudet USA:n ja Kanadan rajalla sujuivat yhtä kivuttomasti kuin aiemmin Niagara Fallseilla. Tullimies katsoi passimme ja kyseli muutamia kysymyksiä koskien Kanadan vierailuamme. Olimme varanneet Länsi-Kanadaan aikaa noin viikon. Halusimme ensisijaisesti käydä Kalliovuorten kansallispuistoissa sekä myös pikaisesti Calgaryssa ja Vancouverissa, vaikka suurkaupungit eivät niin paljon kiinnostaneetkaan.

Calgaryssa kävimme keskustan lisäksi katsomassa vuoden 1988 olympiamaisemia. Mäkihyppytornien luona näkyi kesällä olevan kaikenlaista toimintaa, kuten vaijeriliukua (Pohjois-Amerikan nopein vaijeriliuku) ja alamäkipyöräilyä. Olympialaisten hiihtokilpailut pidettiin naapurikaupungissa Canmoressa, jossa pysähdyimme tankkaamaan ja käymään kaupassa matkalla kohti Banff National Parkia.

Banffin kansallispuisto on puolentoista tunnin ajomatkan päässä Calgarysta länteen. Banff sijaitsee Kanadan Kalliovuorilla ja maisemat ovat sen mukaiset. Ylhäällä vuorilla oli vielä siellä täällä lunta ja sulamisvedet muodostivat vesiputouksia virratessaan alas kauniinvärisiin järviin. Taivas oli kirkkaansininen ja vuoriniittyjen ruoho syvänvihreää. Banff on monien muiden kansallispuistojen tavoin ihanteellinen paikka vaeltamiselle ja upeista maisemista nauttimiselle. Siellä on myös hyvät mahdollisuudet nähdä villieläimiä.

 

Kanadan hintataso on korkea verrattuna USA:han. Esimerkiksi neljän päivän oleskelulupa Kanadan kansallispuistojen alueella maksoi lähes saman verran kuin vuoden oleskelulupa USA:n kansallispuistoissa. (Kanadassa 4 päivää $75, USA:ssa vuosi $80) Ruoka ja bensa olivat myös Kanadassa kalliimpia kuin USA:ssa. Halusimme tasata budjettiamme nukkumalla ensimmäisen yön Banffissa autossa. Löysimme tutun ja turvallisen McDonaldsin, joiden parkkipaikoilla olimme aiemminkin yöpyneet. Tälläkin kertaa saimme viettää yömme parkkipaikalla rauhassa, ja ilmaiseksi.

Banffin kansallispuisto tarjosi meille upeiden vaellusten ja maisemien lisäksi vielä lisää eläinkokemuksia. Näimme ison lauman paksusarvilampaita sekä useita hirviä, peuroja ja mustakarhuja. Sää oli koko ajan aurinkoinen, niin kuin se oli ollut lähes koko reissumme ajan.

 

Tässä vaiheessa mainittakoon, että Kanadassa suhtaudutaan karhuihin selvästi USA:ta vakavammin. Monet leirintäalueet on ympäröity sähköaidoin, eikä karhuja muutenkaan tunnuta haluavan lähelle ihmisten ilmoja. Lähtiessämme pois Banffin alueelta näimme tien laidassa mustakarhun. Ihmisiä oli kerääntynyt seuraamaan karhun puuhia. Myös puistonvartijat olivat paikalla. Karhun viereen ammuttiin vinkuvaa ääntä ja kovia pamauksia päästäviä ammuksia. Karhu ei vaikuttanut kovinkaan säikyltä, sillä se tallusteli vain hitaasti vuorenrinteellä suunnaten kuitenkin poispäin autotieltä. Vasta kun kaksi metsänvartijaa lähestyi sitä, se otti juoksuaskelia ja häipyi takaisin metsään.

Banffista ajoimme toiseen Kanadan kansallispuistoon, Jasper National Parkiin. Jasperin kansallispuisto alkaa siitä, mihin Banff päättyy, eli nämä molemmat kansallispuistot sijaitsevat siis Albertan osavaltiossa. Jasper on alueena Banffia selvästi suurempi. Puistot ovat melko samanlaisia niin maisemiltaan kuin eläimistöltäänkin.

Jasper tarjosi meille huikeita eläinkokemuksia jo ennen kuin ehdimme kunnolla edes tajutakaan, että olimme saapuneet sinne. Tien varrella näimme paksusarvilampaan uroksia sekä mustakarhuja syömässä marjoja. Eläimet eivät paljonkaan tuntuneet ihmisistä piittaavan täälläkään, vaan laskivat uteliaat katsojat ja valokuvaajat melko lähelle. Hyvä niin meidän kannalta!

 

Myös Jasperissa teimme pitkiä ja raskaita vaelluksia ja pääsimme vielä kerran ihailemaan Kalliovuorten uskomattomia maisemia. Yksi mieleenpainuvimmista vaelluksista Jasperissa oli vaellus vastikään sulaneen jäätikön paikalla. Jäätikkö oli sulanut alueelta 1960-luvulla jättäen jälkeensä kivikkoisen alueen, jonne oli alkanut tulla kasvillisuutta. Muistona jääkaudesta oli jäänyt palanen jäätikköä sekä pieni järvi, jossa jäälohkareet kelluivat. Tuolla vaelluksella, kuten monella muullakin reissumme vaelluksella, halusimme päästä huipulle asti. Kipusimme siis ylöspäin kovassa ja kylmässä viimassa. Ylhäällä huipulla raskas urakka palkittiin hienolla näköalalla.

 

Viimeisenä iltana Jasperin kansallispuistossa halusimme vielä tehdä pienen eläintenbongailukierroksen. Taas luulimme onnemme kääntyneen, mutta sitten yhtäkkiä tien laidassa näimme kojootin. Kojoottia on vaikea nähdä päiväsaikaan, mutta koska oli alkanut hämärtää, niitä oli jo liikkeellä. Kojootti vaikutti aralta ja se näytti ihan siltä, kuin olisi ollut pahanteossa. Se pudotti suustaan jonkin saaliintapaisen pariinkin otteeseen häipyen sitten lopulta metsän uumeniin. Ehdimme sentään saada siitä valokuvan.

 

Jasperista lähdimme seuraavaksi ajamaan kohti Vancouveria. Matkalla sinne näimme puussa lähellä tietä valkopäämerikotkan. Vaikka valkopäämerikotka on USA:n kansallislintu, on niitä silti enemmän Kanadan puolella. Pete sai vihdoin ja viimein toteutettua toiveensa eli hän pääsi ottamaan kunnon kuvia valkopäämerikotkasta!

Vancouverissa kävimme keskustan lisäksi Grouse Mountain- vuorella, josta oli hienot näkymät alas Vancouverin kaupunkiin. Vuorelle olisi päässyt kallista maksua vastaan gondolihissillä, mutta sinne pääsi myös ilmaiseksi vaeltamalla. Pääsimme siis taas kipuamaan ylös korkeuksiin. 3km:n urakkaan ylös jyrkkää vuorenrinnettä meni aikaa yksi tunti. Ylhäällä huipulla meitä odottivat hienojen näkymien lisäksi ilmainen näköalatuolihissi, petolintuesittely sekä pari laiskaa harmaakarhua aitauksessa.

 

Kanadan kierroksemme oli oikein onnistunut. Yöllä unissani (Anu) Banffin kansallispuistossa nyrjäyttämäni peukalonivelkin alkoi parantua lääkärin arviota selvästi nopeammin, eikä juurikaan haitannut matkantekoa. Meillä oli vielä puolitoista viikkoa aikaa koluta Länsi-USA:ta, joten suuntasimme rajalle kohti Washingtonin osavaltiota.