Kuusamon seutu tunnetaan kauniista luonnosta sekä mainioista valokuvauspaikoista. Maisemat ovat hienot ja eläimistö runsasta. Peten valokuvausopinnot Kuusamossa lähenevät jo pikkuhiljaa loppuaan, ja vietimmekin kevään viimeisen yhteisen viikonlopun siellä maaliskuun loppupuolella luonnosta nauttien. Ohjelmassa oli tietenkin ulkoilua. Päätimme myös viettää yhden päivän lintujen, erityisesti maakotkien ja tikkojen, puuhia seuraten ja valokuvaten.
Olemme käyneet yhdessä aiemmin piilokojuilla seuraamassa ja kuvaamassa lähinnä suuria nisäkkäitä. Viime aikoina into lintujen tarkkailuun ja kuvaamiseen on kasvanut, ja niinpä päätimmekin tällä kertaa suunnata maakotkakojulle Oulankaan. Toiveena oli nähdä myöskin palokärki, sillä sitä ei kumpikaan meistä aiemmin ollut koskaan nähnyt.
Kuusamo Nature Photography on paikallinen yritys, joka pyörittää alueella piilokojutoimintaa. Piilokojuvuokrauksen lisäksi yrityksen toimintaan kuuluu myös luontokuvauskurssien ja koulutuksen järjestämistä. Yksi osakkaista on Olli Lamminsalo, jonka kanssa me sovimme piilokojupäivästä. Ollin mukaan heillä käy asiakkaita kotimaan lisäksi ympäri maailmaa, esimerkiksi USA:sta ja Aasiasta. Ei ihme, sillä puitteet valokuvaamiselle ja lintujen tarkkailulle ovat erinomaiset. Kojut sijaitsevat hienolla paikalla Oulangan kansallispuiston kupeessa. Maisema on juuri sellainen, jossa voi kuvitella maakotkankin viihtyvän. Lisäksi yrityksellä on piilokojuja muuallakin Kuusamon alueella muun muassa teerien ja metsojen kuvaamista varten.
Aikaisin perjantaiaamuna suuntasimme Oulankaan. Meille sattui hieno aurinkoinen pakkaspäivä. Vietimme piilokojussa koko päivän, yhteensä noin yhdeksän tuntia. Äkkiseltään luulisi, että pienessä kojussa tuntikausia kököttäminen olisi tylsää, varsinkin kun suurimmaksi osaksi pääsee seuraamaan vain oravien, tiaisten, käpytikan ym. yleisempien lintujen puuhia. Aika kojussa menee kuitenkin yllättävän nopeasti, johtuen osaksi varmaan jännittyneen odottavasta tunnelmasta, osaksi Oulangan kansallispuiston hienoista maisemista ja osaksi siitä, että tavallistenkin lajien seuraaminen ja kuvaaminen on mukavaa puuhaa.
Ennen kuvaus- ja tarkkailuasemiin siirtymistä täytyy valmistella ympäristö otolliseksi lintujen kuvaamista varten. Lintulaudat otetaan pois ja ruokaa laitetaan sellaisiin paikkoihin, että kun linnut sitten tulevat, saa niistä mahdollisimman luonnonmukaisia kuvia. Puihin kiinnitetään läskiä palokärkeä ja muita tikkoja varten, matalaan puunrunkoon laitetaan auringonkukansiemeniä ja hankeen kuvaussyötiksi pari kuollutta eläintä, tällä kertaa kettu ja jänis, joita on jo aiempinakin päivinä käytetty. Kun houkuttimet on laitettu paikoilleen, on aika siirtyä sisälle kojuun odottamaan.
Ensimmäiseksi tulivat tiaiset ja oravat, lajeista rohkeimmat ja yleisimmät. Talitiaiset, sinitiaiset, lapintiaiset, hömötiaiset ja töyhtötiaiset kansoittivat ruokapaikat. Puunrungoissa vierailivat useat käpytikat. Oravat tulivat syömään auringonkukansiemeniä. Täällä yleinen kuukkelikin saapui paikalle useamman yksilön voimin. Korpit ja varikset kiertelivät ja ääntelivät myös alueen yllä. Pari närheäkin näimme. Hieno harmaapäätikkakin kävi muutamaan otteeseen.
Iltapäivällä pitkä odotuksemme viimein palkittiin. Yhtäkkiä oli aivan edessämme lähellä piilopaikkaamme komea palokärki! Tämä kookas Suomen tikkojen kuningas etsi puunrungosta syötävää. Sen mieleenpainuva ääntely toi mieleen Metsän tarina-elokuvan. Saimme seurata palokärkeä melko pitkään ja kahteenkin otteeseen, kun se pyöri alueella vaihdellen välillä puuta. Palokärki on kyllä komea tikka!
Suurin ja mahtavin vierailija oli kuitenkin itse maakotka. Se saapui tuona päivänä ensimmäisetä kertaa vasta 20 vaille kolme iltapäivällä ja toisen kerran puoli viiden aikaan. Molemmilla kerrolla se viipyi noin puolen tunnin ajan. Ensin maakotkauros laskeutui osittain kelottuneen männyn latvaan, siirtyi sieltä sitten vähän ajan päästä matalampaan paikkaan, poikittaisen kelopuun päälle, josta se lopulta uskaltautui haaskalle. Jänis tuntui maistuvan sille kettua paremmin. Se repi haaskasta palasia ja sylki nokastaan pois jäniksen karvoja. Koko ajan suuri petolintu tuntui olevan varuillaan ja valppaana. Me pidätimme välillä henkeämme ja jännitimme sitä, ettei maakotka vain säikähtäisi kameran ääntä. On sanomattakin selvää, että kojussa pitää olla hyvin hiljaa, mutta myöskään valokuvata ei sovi milloin vain. Lentävää maakotkaa voi kuvata milloin tahansa, mutta kun se on laskeutunut haaskalle, ei pidä heti alkaa räpsiä kuvia, vaan pitää odottaa hetki ja antaa maakotkan syödä rauhassa 1-2 minuuttia.
Meille jäi oikein positiivinen kuva tästä maaliskuisesta piilokojupäivästä. Näimme sen, mitä olimme tulleet katsomaankin, ja jopa enemmän. Voisimme siis tulla toistekin. Mielestämme nämä piilokojut ovat mainiolla paikalla ja toiminta pyörii hyvin. Suosittelemme tätä paikkaa kaikille, jotka haluavat päästä näkemään, kokemaan ja kuvaamaan komeita Suomen lintuja, maakotkaa ja palokärkeä!
Lisätietoja kojuista ja niiden vuokraamisesta löytyy täältä: http://kuusamonaturephotography.fi