Namibiasta pääsee autolla helposti Botswanan puolelle, kunhan on sopinut asiasta autonvuokrausfirman kanssa. Rajanylityspaikkoja on useita. Me menimme läpi Ngoman rajanylityspaikassa. Ylitys sujui melko nopeasti. Namibian puolella täytimme yhden paperin, jonka jälkeen pääsimme pian lähtemään kohti Botswanaa. Botswanan päässä kirjoitimme tietomme ylös kirjaseen, ja passintarkastuksen ja viiden euron suuruisen maahantulomaksun maksamisen jälkeen etenimme jo tulliin. Auton renkaat sekä kaikki kengänpohjamme joutuivat desinfioitaviksi, mutta Rundussa Botswanan valloitusta varten hamstraamamme ruokatavarat saimme onneksemme pitää, vaikkei kaikkia niitä olisi ollut luvallista edes maahan tuoda. No, täällä olemme huomanneet sen, että säännöt on tehty rikottaviksi.
Botswanan reittisuunnitelman olimme tehneet jo useita kuukausia ennen matkaamme Maun Day Tours & Safaris -firman kautta.
Olimme esittäneet toiveita sen suhteen, mitä halusimme nähdä ja kokea, ja missä suurin piirtein halusimme liikkua. Suunnitelmiemme pohjalta meille laadittiin reittisuunnitelmaehdotelma majapaikkoineen. Hyväksymällä suunnitelma ja maksamalla majoitukset sekä 40 euron suuruisen järjestelypalkkion meillä oli kuuden päivän Botswanan sotasuunnitelma valmiina. Tämä oli helpotus, sillä Botswanan osuus eteläisen Afrikan valloitusreissustamme oli tuottanut meille päänvaivaa. Namibiassa leirintäaluepaikkojen varaus onnistui helposti netin kautta, mutta Botswanaan tarvittiin välikäsi, sillä leirintäalueista löytyi netistä huonosti tietoa, ja sähköposteihin vastattiin nihkeästi.
Ensimmäiset kaksi yötä pidimme leiriä Ngoman lähellä sijaitsevalla Muchenjen leirintäalueella. Muchenjesta on reilun seitsemän kilometrin ajomatka Choben kansallispuistoon, jossa safaroimme kaksi päivää. Choben pohjoisosat ovat maisemallisesti upeaa safarialuetta, ja eläimiä näkee hyvin. Okavangojoen rannalla voi seurata suurten norsulaumojen elämää sekä bongata valtavan paljon virtahepoja, jotka lilluttelevat joessa ja nousevat välillä ylös ruokailemaan. Alueella liikkuu myös paljon kirahveja, apinoita, antiloopeja, puhveleita ja seeproja. Leijoniakin voi nähdä. Botswanassa onnistuu ilmeisesti myös off road-meininki, eli autolla voi ajaa teidenkin ulkopuolella niin halutessaan. Ilmeisesti siksi, koska missään ei kieltoja näkynyt, ja safarikuskitkin ajelivat teiden ulkopuolella.
Choben lisäksi halusimme Botswanassa ollessamme käydä Moremin riistansuojelualueella. Välimatkaa Muchenjen leirintäalueen ja Moremin pohjoisosien välillä on vain reilu 200km, mutta etappiin piti varata koko päivä, sillä tie on pääosin hyvin hidasta. Nelivetoauto on ehdoton. Tämän lisäksi eläimiä tulee bongailtua ja valokuvattua matkan aikana, ja matkustusaika voikin painua 9-10 tuntiin, tai jopa yli sen.
Toinen huomioitava asia on polttoaineen riittäminen. Ngoman huoltoasema on lopettanut toimintansa, joten tankki täytyy vetää täyteen jo Kasanen kaupungissa. Seuraava tankkausmahdollisuus on vasta vajaan 300 km:n päässä Maunin kaupungissa, ja sinne täytyy taittaa tuo edellä kuvattu hidas reilun 200 km:n hiekkatieosuus. Lisäksi jos aikoo kurvailla Moremin alueella useita päiviä, niin kuin me teimme, kannattaa kyllä varata varmuuden vuoksi mukaan polttoainetta varakanisteriin.
Moremin alueella tai sen lähettyvillä yövyimme kolmen yön verran. Yhden yön olimme Mbudin leirintäalueella, toisen yön vietimme Xakanaxassa ja kolmas yö meni Magothon leirissä. Näistä ainoastaan Xakanaxa sijaitsee itse Moremissa, muut sen ulkopuolella melko lyhyen ajomatkan päässä. Teimme joka päivä täälläkin koko päivän mittaisen safariajelun, joka alkoi aina aamuhämärissä puolen seitsemän kieppeissä ja jatkui lähes auringonlaskuun asti. Nämäkin safarireitit olivat meille mieluisia.
Moremin riistansuojelualue sijaitsee Okavangon suistoalueella, joten täälläkin on paljon elämää. Virtahepoja, norsuja, seeproja, kirahveita, puhveleita, antilooppeja, apinoita, leijonia, hyeenoita ja jopa gepardeja ja leopardeja voi hyvällä tuurilla nähdä. Meille eivät kissapedot leijonaa lukuun ottamatta tällä reissulla suostuneet kovinkaan hyvin näyttäytymään, sillä näimme leopardista vain muutaman vilauksen eräänä varhaisena aamuna. Koko suuri viisikko tuli siis kuitenkin tälläkin reissulla bongattua.
Sekä Choben kansallispuistoon että Moremin riistansuojelualueelle täytyy ostaa päiväkohtainen lupa. Luvan osto onnistuu aina jollakin alueen portilla, ja samanaikaisesti voi ostaa luvan useammalle päivälle. Luvan hinta yhdelle päivälle on noin 24 euroa (kaksi aikuista ja auto). Aina kun ajaa sisään tai ulos portista, täytyy käydä kirjaamassa itsensä sisään tai ulos kirjoittamalla tietonsa kirjaseen. Myös lupapaperi täytyy näyttää portilla mennen tullen.
Rahasta mainittakoon sen verran, että Botswanaan voi hyvin ottaa mukaan euroja. Ainakin Maunin ja Kasanen kaupungissa on rahanvaihtopisteitä. Eurot käyvät myös joissain paikoissa maksuvälineenä, samoin kuin Yhdysvltojen dollarit. Kortillakin voi maksaa ainakin huoltoasemilla ja monissa kaupoissa.
Sekä Chobe että Moremi näyttivät meille sen, että Botswana on mainiota omatoimisafarimatkailualuetta, vaikkakin etukäteisvalmisteluja täytyy jaksaa tehdä. Maa on melko hiljainen ja turvallisen tuntuinen, eikä massaturismia ole. Botswanassa matkailija todellakin on keskellä villiä Afrikkaa, ja safarikokemuksista muodostuu ikimuistoisia. Seuraavassa postauksessa kerromme vielä tarkempia kokemuksiamme Botswanan leirintäalueista sekä siitä, mitä kaikkea illan ja yön pimeydessä voikaan tapahtua…
