Kolme päivää Yellowstonessa

Yellowstonen kansallispuisto oli meille yksi tämän reissun pääkohteista. Tämä USA:ssa pääosin Wyomingin osavaltiossa sijaitseva puisto on maailman vanhin kansallispuisto. Se perustettiin vuonna 1872. Yellowstone on alueena  suuri, joten halusimme varata sinne aikaa n. kolme päivää. Ajoimme alueelle Idahon osavaltiosta, eli käytimme ns. läntistä sisäänkäyntiä. Yhteensä puistolla on viisi sisäänkäyntiä. Puiston sisällä pystyy ajamaan hyvin autolla, sillä tieverkosto on hyvä. Myös eläimiä näkee autosta käsin. Kaikkea ei tosin autosta näe, joten vaeltaminen puistossa kannattaa myös.

Aloitimme Yellowstoneen tutustumisen kiertelemällä ja katselemalla kuumia lähteitä ja geysirejä. Yellowstonessa on maailman suurin kuumien lähteiden alue, ja sen kyllä huomasi!  Kuumat lähteet ja geysirit muistuttivat hyvin paljon Islannin vastaavia, mutta niitä oli paljon enemmän. Kävimme katsomassa kuuluisan Old Faithful- geysirin purkausta. Purkaus kesti ainakin minuutin, kun taas Islannin geysirin purkaus vain muutamia sekunteja. Kuumia lähteitä oli myös kiva käydä katsomassa. Kiehuva vesi höyrysi ja ilmoille pääsi lähteistä hiukan epämiellyttävä tuoksu. Monet lähteet olivat todella hienon värisiä ja kirkasvetisiä, usein sinisiä. Joidenkin lähteiden kuparinvärinen maaperä sopi hienosti yhteen sinisten lähteiden kanssa. Joissain kohdissa maasta pulppusi harmaata mutaliejua.

 

Yellowstonessa oli paljon ihmisiä, mutta koska alue on suuri, ei ruuhkia ollut. Leirintäalueet tuntuivat kyllä olevan täynnä, vaikka menimme sinne sunnuntaina. Saimme kuitenkin paikan eräästä alueen monista leirintäalueista. Pieni telttamme oli jälleen hauska ilmestys isojen telttojen rinnalla.

Tässä kohdin voi mainita, että USA:n leirintäalueilla on tarkat ohjeet koskien ruokien säilytystä. Mitään ruokia ja juomia ei saa pitää teltassa, vaan kaikki tällainen on pidettävä autossa. Karhut nimittäin haistavat ruuat ja juomat ja tulevat helposti vierailulle. Se taas ei ole hyvä juttu, sillä suurin osa karhun ihmisille aiheuttamista vammoista / kuolemista johtuu ”ruokayhteenotoista.”

Vaikka Yellowstonessa aurinko paistoi ja päivällä oli lämmin, laski aamuyöllä lämpötila alle viiteen asteeseen.  Teltassa pärjäsi juuri ja juuri, kun laittoi makuupussin sisään silkkilakanan ja nukkui hiihtokerrasto päällä ja villasukat jalassa. Aivan toista kuin esim. Texasissa, missä nukuimme teltassa mahdollisimman vähissä vaatteissa makuupussin päällä ja silti hikoilimme!

Toisena päivänä lähdimme etsimään eläimiä. Yellowstonen alueella elää satoja eläinlajeja. Biisonilaumoja näkyi pelloilla, teiden varsilla, välillä jopa teillä ja yhdellä kuumien lähteiden alueella. Hiekka pöllysi, kun urokset ottivat mittaa toisistaan lähestyvän lisääntymiskauden alla. Ne yrittivät välillä riistää toisiltaan naaraita. Siinä olivat pikkuvasikat ihmeissään, ja ihmiset myös! Biisoniuros on kyllä aikamoinen ilmestys  – jykevä lihaksikas etukroppa, kuola valuu suusta, ääni on pelottava ja katse tuima. Kerran olimme ulkona autosta katselemassa ja kuvaamassa biisoneita, kun eräs uros päätti lähteä ylittämään tietä. Se pysähtyi automme kohdalle ja jäi siihen nököttämään n. 10 minuutiksi. Emme päässeet takaisin autoon, vaan meidän piti odotella tien sivussa. Muitakin biisoneita oli liikenteessä lähettyvillä, joten välillä jouduimme piilottelemaan muiden autojen takana, ettemme joutuneet liian lähelle uroksia. Vihdoin iso uros poistui tieltä ja pääsimme autollemme. Onneksi biisoniuros ei häiriintynyt autostamme, vaan antoi sen olla rauhassa.

 

Biisonien lisäksi näimme Yellowstonen nisäkkäistä kahta eri hirvilajia (elk / moose), peuroja, mustakarhuja ja harmaakarhun. Biisoneita lukuun ottamatta kaikkia näitä lajeja näkee parhaiten aikaisin aamulla, mutta hyvällä tuurilla myös muulloin. Vietettyämme toisenkin yön teltassa eräällä toisella leirintäalueella lähdimme aamulla kuuden jälkeen liikenteeseen. Lähdimme vaeltamaan Mt. Washburn- nimiselle vuorelle. Olimme ensimmäisten ihmisten joukossa, joten mahdollisuudet eläinten bongaamiseen olivat hyvät. Vaellettuamme melko ylös eteemme avautui ihastuttava näky: Seitsemän paksusarvilampaan muodostama lauma oli hiekkatien laidalla vuoren rinteellä! Kolmella naaraalla oli jokaisella oma karitsa, yksi naaras oli ilman poikasta. Villilampaat eivät tuntuneet pelkäävän ihmisiä, vaikka meitä kerääntyi lopulta paikalle kymmenen. Ne laskivat meidät jopa parin metrin päähän ja poseerasivat hienosti kameran edessä. Näimme ylempänä vuorella toisenkin lauman, mutta lampaat olivat kauempana. Tien laidalla näkemämme lauma oli poistunut paikalta ilmeisesti lisääntyvän ihmismäärän ärsyttämänä, joten niitä emme enää alastulomatkalla nähneet. Olipa siis hyvä, että lähdimme ajoissa liikkeelle!

 

Yellowstonen isoista nisäkkäistä meiltä jäi näkemättä susi, kojootti ja kettu. Näitä eläimiä on vaikeampi nähdä. Esim. kojootti saalistaa yöllä. Hanka-antilooppejakaan emme puistossa nähneet, mutta kun poistuimme sieltä ns. pohjoisen sisäänkäynnin kautta, näimme niitä pellolla aivan puiston ulkopuolella. Tämä kruunasi vierailumme Yellowstonessa.

 

Yellowstonessa elää n. 180 eri lintulajia. Sorsia ja varsinkin hanhia on paljon. Kalasääskiä näimme jonkin verran. Näimme myös harvinaisemman valkopäämerikotkan (joka on USA:n kansallislintu), mutta siitä emme ehtineet saada kunnon kuvaa.

Yellowstone on todellinen luonnonystävän paratiisi. Puisto on melko kaukana kaikesta, joten sinne päästäkseen täytyy nähdä vaivaa. Meille jäi Yellowstonesta hienoja muistoja sekä valtava määrä valokuvia.