Kiinan muurilla ja Kielletyssä kaupungissa

Pekingistä jäi päällimmäisenä mieleen saasteisuus. Kaupungin yllä leijui savusumu, joka teki ilmasta ikävännäköisen ja harmaan. Aurinko paistoi hailakkaasti saastepilven läpi tuoden mieleen jonkin maailmanloppua kuvaavan  kauhukertomuksen, jossa maapallo on tuhoutunut vaikkapa ydinsodassa. Onneksi ihan näin hurjasta jutusta ei ollut kyse, mutta kyllä tuo saasteisuus on iso miinus puhuttaessa Pekingistä. Pelkkä liikenne ei savusumua selitä, vaan teollisuudella lienee iso osansa pelissä. Emme käsitä, miten ihmiset voivat elää tällaisessa paikassa. Meille kolme päivää oli ihan sopiva aika Pekingissä.

Lentokentällä jouduimme tekemään töitä, että saimme infopisteestä kartan ja ohjeet hotellillemme. Työntekijät yrittivät tarjota meille taksikyytiä sanoen, että se on ainoa keino päästä hotellille. Kartatkin olivat muka loppuneet. Tiesimme, että hotellimme sijaitsee jonkin metroaseman lähettyvillä, joten sinnikkäästi vain intimme, että haluamme mennä hotellille metrolla. Infopisteen lähelläkin oli valaistu kyltti, joka viitoitti tien lentokentältä kaupunkiin menevälle junalle. Lopulta naiset saivat selville, mikä metroasema olisi hotelliamme lähellä. Karttakin löytyi. Ei muuta kuin junalla keskustaan ja sieltä sitten parilla eri metrolla hotellille. Lento oli ollut puolitoista tuntia myöhässä, mutta onneksi meillä ei mennyt lentokentältä hotellille kuin tunnin verran, joten pääsimme perille ihmisten aikoihin. Metroasemalla saimme vielä apua joltain paikalliselta opiskelijapojalta, joka käveli kanssamme hotellille. Hotellihuoneessa meitä odotti koko reissun kovin sänky, aivan kuin olisimme maanneet vanerilevyn päällä!

 

Peking tuntui Hongkongin jälkeen kyllä melkoiselta takapajulalta. Englantia puhui todella harva ihminen. Esimerkiksi retkiä hotellilla myyvät työntekijät eivät osanneet englantia, vaan he joutuivat käyttämään vastaanoton työntekijää tulkkina, jos ulkomaalainen asioi heidän kanssaan. Ravintoloissa ja muissa julkisissa paikoissa poltettiin sisällä – ilmiö, johon nyt törmäsimme ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana. Langattomia internet- yhteyksiä ei tuntunut löytyvän yleisesti ja lisäksi Kiinan valtio on estänyt pääsyn mm. Facebook- sivustolle. Luottokortit eivät tuntuneet käyvän kovinkaan yleisesti. Kunnollisia ruokapaikkoja oli vaikea löytää. Olemme syöneet hyvissä kiinalaisissa ravintoloissa Euroopassa, USA:ssa ja Australiassa, mutta vastaavanlaisia ravintoloita Pekingissä oli hankala löytää. Kaikki hotellikadullamme olevat ravintolat olivat epämääräisennäköisiä hämäriä luukkuja. Me kun olemme aika nirsoja noiden ruokapaikkojen suhteen, ettemme missä tahansa puljussa suostu syömään, niin ei siinä auttanut ensimmäisenä iltana muu kuin turvautua kaupan jäätelöön. Onneksi Air Chinan lennolla oli ollut suht hyvä illallinen.

Teimme kokopäiväretken Kiinan muurille ja Ming- dynastian keisarien hautapaikoille. Kävimme myös jademuseossa, silkkimuseossa sekä teenmaistajaisissa.  Kaikissa näissä paikoissa oli tietenkin mahdollisuus tehdä ostoksiakin. Retki oli kaiken kaikkiaan hyvä. Retkellä oli oppaan, kuskin ja meidän lisäksemme vain kaksi muuta ihmistä.

Ming- dynastian hautapaikoilla kävimme aika pikaisesti. Tänne on haudattu 13 kyseisen dynastian keisaria, jotka hallitsivat Kiinaa ja asuivat Kielletyssä kaupungissa Pekingissä. Pari hautaa on auki yleisölle, mutta me kävimme vain yhdellä haudalla. Alueen portit ja temppelit noudattivat tyylillisesti tuttua arkkitehtuuria. Väkeä näillä haudoilla oli yllättävän vähän.

 

 

Kiinan muurilla pääsimme urheilemaan. Kiipesimme nimittäin kahdesta eri kohdasta ylös muuria pitkin. Rappuset olivat paikka paikon aika jyrkät. Maisemat vuoristossa sijaitsevalla muurilla olisivat olleet mahtavat, mutta tuo savusumu, joka ylsi tunnin ajomatkan päähän Pekingistä tännekin asti, pilasi kyllä näkymät. Muuri oli hieno, mutta tietyllä tavalla myös pienoinen pettymys. Olimme kuvitelleet näkevämme myös alkuperäistä muuria ja kuinka se jatkuu loputtomiin. Kävelimme kuitenkin jälkikäteen kunnostetulla muurilla, joka ei ollut muutamaa kilometriä pidempi. Alkuperäistä muuria oli jäljellä vain pieni kiviröykkiö. Oppaamme mukaan alkuperäistä muuria kyllä löytyy, mutta se sijaitsee kaukana Pekingistä ja sinne pääsy on turvallisuuden takia kielletty.

 

 

Jalathan siinä hiukan jäykistyivät ja kipeytyivät, kun pitkästä aikaa huhki ja kipusi rappusia. Seuraavana päivänä emme jääneet hotellihuoneeseen lepuuttelemaan jalkoja, sillä vuorossa oli omatoimikävelyretki ”Pekingin nähtävyydet yhdessä päivässä.” Hotellin vastaanoton työntekijät yrittivät saada meitä menemään bussilla tai metrolla, mutta sanoimme, että haluamme kävellä ja nähdä kaupunkia. Olimme tottuneet monessa kaupunkikohteessa kävelemään tuntikausia nähtävyyksien perässä, emmekä nytkään aikoneet muuttaa sotasuunnitelmaamme.

Kielletty kaupunki oli ensimmäinen kohteemme. Sinne käveli reilut puoli tuntia hotelliltamme. Paikka avautui aamulla 8.30. Saavuimme alueelle vähän tämän jälkeen. Ihmisiä oli aivan hirvittävän paljon, muttemme silti joutuneet jonottamaan sisään ollenkaan. Itse Kielletyssä kaupungissa joutui myös kävelemään melkoisen paljon, koska kaupunki on todella suuri. Sen portit ja temppelit olivat todella hienoja. Kielletty kaupunki oli vaikuttava vierailukohde.

 

Kielletty kaupunki rakennettiin n. 600 vuotta sitten, mutta osia siitä on rakennettu tämän jälkeenkin. Kielletty kaupunki toimi sen ajan hallitsijoiden, keisarien asuinpaikkana. Ming- ja Qing- dynastiaan kuuluvat keisarit elelivät Kielletyssä kaupungissa. Kielletyn kaupungin porttien sisäpuolelle ei ollut asiaa muilla kuin ylimystöön kuuluvilla. Kaupunkia ympäröi korkea muuri.

 

 

 

Sen lisäksi, että käy Kielletyssä kaupungissa, kannattaa myös kivuta Kielletyn kaupungin pohjoispuolella sijaitsevan Jingshan- puiston kukkulan paviljongille. Sieltä nimittäin näkee Kielletyn kaupungin koko komeudessaan ja laajuudessaan, tosin sitäkin näkymää hiukan peitti tuo saastepilvi.

 

Kielletystä kaupungista kävelimme seuraavaksi Taivaallisen rauhan aukiolle, joka on maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio. Tien yli ei monessakaan kohdassa päässyt, vaan piti käyttää alikulkutunneleita. Aukiolle oli turvatarkastukset. Aukiolla sijaitsevat mm. kansallismuseo, Kiinan kommunistisen puolueen ensimmäisen puheenjohtajan Mao Zedongin mausoleumi, kansan sankareiden muistomerkki sekä Taivaallisen rauhan portti.

 

Aukiolta matka jatkui mukavanoloisen kauppa/ravintolakadun kautta kohti Taivaan temppeliä. Sinne olikin matkaa useita kilometrejä. Tiantan- puisto, jossa Taivaan temppeli sijaitsee, on valtavan iso sekin. Itse asiassa alue on Kiellettyäkin kaupunkia suurempi. Syy on seuraava:  Taivaan jumalan asuinpaikan piti olla keisarin (eli jumalan pojan) asuinpaikkaa eli Kiellettyä kaupunkia suurempi, eihän nyt keisari voisi asua taivaan jumalaa suuremmassa paikassa. Taivaan temppelille keisarit tulivat mm. uhraamaan eläimiä.

Tiantan- puistoon oli useita sisäänkäyntejä. Ihmisiä oli täälläkin paljon. Näimme joidenkin paikallisten tanssivan musiikin mukana puistossa, jotkut olivat juoksemassa. Itse Taivaan temppeli oli Kielletyn kaupungin suurimpien temppelien ja porttien ohella todella hieno. Täytyy kyllä sanoa, että nämä Pekingin päänähtävyydet ovat upeita. Ne kuuluvat mielestämme ehdottomasti Kambodzan Angkorin temppeleiden ja Indonesian Borobudur- temppelin ohella Aasian hienoimpien nähtävyyksien joukkoon.