Kirkasta turkoosia vettä, vaaleaa puuterihiekkaa, aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa, salsan rytmejä, sikareita, rommia ja vanhoja jenkkiautoja, siitä on Kuuban loma tehty. Kuuba tarjosi meille unohtumattoman kaksiviikkoisen. Vaikka monessa maassa olemme käyneet, säväytti Kuuba silti meitä maailmanmatkaajia erikoisuudellaan ja aitoudellaan.
Valitsimme lomailupaikaksemme pohjoisrannikon Varaderon. Varadero on käytännössä 23 km pitkä niemimaa ja se sijaitsee noin 140 km:n päässä maan pääkaupungista Havannasta itään. Varadero on siisti lomailupaikka, jossa on paljon all inclusive- hotelleja. Turisteja Varaderossa on paljon, mutta ei niin paljon, kuin esimerkiksi Kanarialla tai Thaimaassa. Itse olimme tyytyväisiä Barcelo Arenas Blancas– hotelliimme niin sijainnin puolesta kuin muutenkin. Huone oli tilava ja parvekkeelta oli merinäköala. Rannekkeella sai ruokaa ja juomaa niin paljon kuin napa veti, nälkää tai janoa ei tarvinnut nähdä. Ruoka oli hyvää. Erityisen mieleenpainuva ravintolakokemus oli yksi hotellin monista a la carte- paikoista, meksikolainen ”El Mariachi”- ravintola. Paikka toi vaihtelua buffet- ravintolan samoina toistuviin valikoimiin.
Paikallista asutusta Varaderossa ei kovin paljoa ole. Keskustan kaduilla on putiikkeja, joissa voi tehdä tuliaisostoksia. Hintataso on edullinen. Muutamalla eurolla saa esimerkiksi hienoja paikallisia käsintehtyjä käyttötavaroita. Sikarit tietenkin ovat ns. pakollinen ostos, kun Kuubaan tulee. Valtio on säätänyt sikareille (kuten myös alkoholille) kiinteän hinnan, joten on aivan sama, ostaako kyseisiä tuotteita hotellin kaupasta vai kadun putiikeista. Matkamuistoista mainittakoon vielä sen verran, että Kuubassa näkyi olevan myynnissä paljon jätteistä tehtyjä tuotteita, kuten pikkuautoja, lippalakkeja ja käsilaukkuja. Kauppasaarto ja köyhyys ovat pakottaneet kuubalaiset kekseliäisyyteen ja säästeliäisyyteen, kierrätys on näköjään kova sana.
Varaderon rannat lukeutuvat Kuuban hienoimpiin. Kilometrejä pitkällä vaaleahiekkaisella rannalla taittuivat niin jouksulenkit aamun sarastaessa kuin päivän kävelyhetketkin auringon paahteessa. Rantaveteen syöksyviä kaloja saalistavia pelikaaneja ja tiiroja oli hauska seurata. Pelikaanit olivat niin tottuneita ihmisiin, että ne laskivat heidät jopa metrin parin päähän. Välillä oli paikallaan sukeltaa 26-asteiseen virkistävään mereen. Vesi oli kirkasta. Rantabaarista haimme silloin tällöin kylmää pina coladaa.
Jos tulee Kuubaan ja pysyttelee vain Varaderossa, ei koe aitoa Kuubaa. Yksi tapa tutustua maahan on lähteä liikkeelle omatoimisesti. Vaihtoehtoisesti voi osallistua retkille, jotka vievät matkailijan Kuuban eri osiin. Matkustimme Havannaan omatoimisesti muutamaksi päiväksi, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Lisäksi teimme Apollomatkojen kaksipäiväisen Trinidadin retken. Retken aikana saimme kattavan tietoiskun Kuubasta maana, pääsimme näkemään sen monia kasvoja sekä tutustumaan muutamiin historiallisesti merkittäviin kaupunkeihin.
Retki alkoi bussimatkalla maaseudulle ja vuorille, jossa pysähdyimme pienelle patikoinnille viidakon kansallispuistoon. Halukkaat saivat pulahtaa uimaan vesiputouksen luona. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa etelärannikolle ja Trinidadin kaupunkiin, jossa yövyimme. Iltasella kävimme pyörähtämässä keskustassa. Istuskelimme katukahvilan terassilla ja kuuntelimme elävää musiikkia, jolta ei Kuubassa voi välttyä.
Seuraavana aamuna teimme kävelykierroksen Trinidadin upeassa vanhassa kaupungissa. Alue kuuluu Unescon suojelukohteisiin, eikä syyttä. Vanhoja Espanjan siirtomaa-aikaisia rakennuksia oli ilo katsella, varsinkin kun rakennukset ovat säilyneet melko hyvin ja niitä on myös kunnostettu. Valtio on kieltänyt mainosten laittamisen rakennusten julkisivuihin, jonka vuoksi kaikki talot näyttävät ulkoapäin samanlaisilta, Koskaan ei siis osannut varmasti sanoa, mitä missäkin rakennuksessa oli sisällä, ennen kuin sinne kurkkasi. Elämänmeno Trinidadissa tuntui rauhalliselta ja kiireettömältä. Myös täällä näkyi paljon vanhoja entisöityjä jenkkiautoja.
Trinidadin jälkeen vuorossa oli hieman toisentyyppinen kaupunki Cienfuegos, joka on puolestaan ranskalaisten rakentama. Myös Cienfuegosin keskustan rakennukset ovat säilyneet hyvin. Kaupunki on Trinidadin ohella kuvankaunis ja siisti.
Retken viimeinen käyntikohde oli Santa Claran kaupunki, jossa sijaitsee vapaustaistelija Ernesto Che Guevaran monumentti, museo sekä viimeinen lepopaikka. Pääsimme käymään Chen museossa ja mausoleumissa. Mausoleumiin on Chen lisäksi haudattu useita hänen aseveljiään. Mausoleumin jälkeen alkoi paluumatka takaisin Varaderoon.
Varaderossa vietimme tietenkin paljon aikaa rannalla kävellen, loikoillen ja uiden virkistävässä meressä. Rannalla vietetyn päivän päätteeksi oli paikallaan lähteä kävelylle keskustan kaduille. Poikkesimme paikallisessa puistossa, jossa näkyi monenlaisia lintuja. Kanat ja kukot tepastelivat myös tienvarsien pihoilla ja nurmialueilla. Kaduilla ajeli toinen toistaan hienompia ja vanhoja jenkkiautoja. Paluumatka takaisin hotellille taittui lähes aina jollain hienolla kulkupelillä. Matka ei ollut pitkä, mutta oli suorastan pakko kokeilla joka päivä jotain erilaista menopeliä.
