Ensivaikutelmamme Guatemalasta ei ollut kovinkaan hyvä. Bussimme saapui Guatemalan pääkaupunkiin Guatemala Cityyn hämärän laskeutuessa. Emme halunneet jatkaa matkaa pimeässä , joten meidän oli pakko jäädä suurkaupunkiin, josta emme olleet kuulleet ihmisten sanovan mitään hyvää. Onnistuimme saamaan toistaiseksi reissumme halvimman hotellihuoneen (6e) läheltä bussiasemaa. Huone oli aika epäilyttävän näköinen eikä kovinkaan puhdas, mutta paikan omistaja vakuutti sen olevan turvallinen. Suihkusta ei tullut kuin kylmää vettä. Omistaja sanoi, että lämmintä vettä tulee vasta seuraavana päivänä. Vaativina asiakkaina saimme kuitenkin järjestymään itsellemme lämmintä vettä. Meille tuotiin iso ämpärillinen lämmintä vettä, joten peseytyminen onnistui. Nukuimme yön makuupusseissa, koska emme halunneet liata itseämme epäsiistin näköisessä sängyssä. Onneksi aamun koittaessa pääsimme jatkamaan matkaa Guatemalan parempiin kolkkiin.
Suuntasimme kohti Atitlan- järveä paikallisten bussilla. Startattuamme bussiasemalta kyytiin hyppäsi sisäänheittäjä, joka roikkui lähes koko matkamme ajan ovessa ja yritti saada bussiin lisää matkustajia huutamalla ihmisille bussin määränpään nimeä. Hän onnistuikin saamaan bussiin kiitettävästi lisää porukkaa. Välillä bussiin tuli ruokien ja juomien myyjiä. Matka oli hyvin erilainen verrattuna Suomen bussimatkoihin.
Matkustimme yhteensä kolmella eri bussilla päästäksemme määränpäähämme Panajacheliin, joka on pieni kaupunki Atitlan- järven rannalla Etelä-Guatemalassa. Kaksi viimeistä etappia kuljimme rähjäisillä tupaten täynnä kulkevilla rämäbusseilla, mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille.
Panajachel oli täysin erilainen kuin Guatemala City. Kaupunki oli siisti ja turvallisen tuntuinen, ja siellä oli paljon hotelleita ja ravintoloita.Koska satuimme alueelle turistikauden ulkopuolella sadekauden aikaan, saimme ihan hyvätasoisen hotellihuoneen sopuhintaan 15e/yö. Ruoka ravintoloissa oli hyvää ja edullista. Kahden hengen illallisen juomineen sai 10 eurolla. Luottokortit toimivat Guatemalassa vaihtelevasti. Vaikka Visan tai MasterCardin logot löytyvät liikkeen ikkunalta, ei kortti välttämättä toimi. Monesti Debit/Crebit- yhdistelmäkortti aiheuttaa ongelmia. Onneksi meillä on reissussa mukana myös kortteja, joissa on vain jompi kumpi ominaisuus. Nämä kortit toimivat yleensä aina. Sama pätee pankkiautomaateilla.
Atitlan- järveä ympäröi kolme tulivuorta. Harmi vaan, että järven vesi on pilattu laskemalla jätevesiä järveen, eikä uiminen siis tullut kyseeseen. Järven rannoilla on Panajachelin ohella paljon muitakin kyliä ja kaupunkeja. Teimme puolipäiväveneretken kahteen pikkukylään, jossa näimme aitoa ja alkuperäistä Guatemalaa parhaimmillaan. Naiset ja lapset valmistivat itse käsityönä perinteisiä värikkäitä asuja myyntiin ja itselleen. Kuorma-auto toi ihmisten pihoille polttopuita. Talot olivat pieniä ja rähjäisiä. Siellä täällä oli kanoja ja kukkoja. Nykymaailman modernit piirteet eivät olleet rantautuneet näille seuduille.
Atitlan- järveltä ostimme turistibussikyydin Guatemalan vanhaan pääkaupunkiin Antiguaan, sillä emme halunneet taas matkustaa monella paikallisella bussilla matkaa, jonka nyt pääsimme taittamaan mukavasti ja nopeasti alle kahdessa tunnissa pienellä pikkubussilla. Onneksi Guatemalassa on turisteille tarjolla hyvät bussiyhteydet maan parhaimpiin paikkoihin. Antiguassa näimme lisää Guatemalan parhaita puolia, hienoja vanhoja rakennuksia, siistin ja turvallisen katukuvan sekä mukavia ravintoloita. Itse asiassa Antiguassa oli käymistämme Guatemalan paikoista eniten turisteja.
Antiguasta matkasimme vielä Pohjois-Guatemalaan, sillä halusimme käydä muinaisten maya- intiaanien suurimmassa kaupungissa Tikalissa. Päästäksemme Tikaliin meidän piti majoittua kahdeksi yöksi läheiseen Floreksen kylään, josta sitten teimme päiväretken Tikaliin. Tikalissa sadekausi esitteli meille huonoimmat mahdolliset puolensa – yöllä alkanut sade ei hellittänyt, vaan jouduimme tutustumaan Tikalin kansallispuistoon sateenvarjojen alla.
Tikal sijaitsee keskellä sademetsää. Sateesta huolimatta ilma oli kuuma, ja metsä kuhisi elämää. Näimme ensimmäistä kertaa elämässämme luonnonvaraisia papukaijoja ja tukaaneja. Näimme lisäksi kahden eri apinalajin edustajia sekä isoja tarantelloja. Myös valkonenäkarhuja ja villikalkkunoita liikkui muinaisten mayojen pyhillä mailla.
Sade haittasi valokuvaamista ja teki kivisistä ja mutaisista kulkuväylistä liukkaita. Kipusimme alueen korkeille pyramideille, jotka olivat muinoin olleet mayojen aktiivisessa käytössä. Pyramideilta avautui näkymät sademetsään sekä toisille pyramideille. Papukaijat kiljuivat ja apinat huusivat. Olimme todella keskellä villiä viidakkoa.
Pohdimme pitkään matkamme seuraavaa etappia. Huolellisten pohdintojen ja laskelmien jälkeen päätimme lähteä pariksi päiväksi Belizeen. Halusimme päästä lämpimälle Karibianmerelle uimaan ja snorklailemaan. Ajattelimme myös, että jos nyt jätämme Belizen väliin, tulemme tuskin koskaan sinne enää matkustamaan…
Tosi upeita paikkoja!