Dominicalta matkamme jatkui lautalla seuraavalle saarelle. Etenimme Karibialla nyt pohjois-eteläsuunnassa, joten vuorossa olisi Ranskaan kuuluva Martinique. Lauttamatka näiden saarten välillä kestää reilut kaksi tuntia. Saarten välisellä merialueella merenkäynti voi olla kovaa, mutta rannikkovesillä keikutusta ei onneksi ole. Horisonttiin tuijottaminen auttaa. Vuoroja on muutamia päivässä. Lippujen hinnat vaihtelevat, ja me maksoimme niistä tällä välillä 79€/hlö. Varaus sujuu helposti ja vaivattomasti netissä. Tässä linkki L’Express- lauttayhtiön sivuille: https://www.express-des-iles.fr/en/
Martinique on yleisilmeeltään erittäin siisti, kuuluuhan saari myös Euroopan unioniin. Meille nämä Ranskan merentakaiset alueet ovat olleet mukavia piristysruiskeita reissun keskellä. Ranskasta löytyy hyviä leipomoita, joista saa joka päivä tuoretta patonkia ja muita herkkuja. Kauppojen valikoimat ovat toista luokkaa kuin muiden Karibian saarten vastaavat, ja ruoka on, yllättävää kyllä, myös huokeampaa. Suklaatakin saa 2-3 kertaa halvemmalla. Myös pesuaineita ja kosmetiikkatuotteita hamstrasimme Martiniquelta mukaan loppureissun tarpeiden verran, sillä nekin ovat Ranskan alueilla huomattavasti halvempia ja parempia kuin muualla.
Martiniquella asuu peräti reilut 374 000 ihmistä, ja se on näin pienelle saarelle aika paljon. Tuntuukin siltä, että lähes joka paikassa on ihmisiä. Toki turistejakin on. Liikenne on myös usein ruuhkaista, ja parkkitilaa on monin paikoin vaikea löytää. Ehkä hieman liian ruuhkainen kohde siis meidän makuun, mutta kuten sanottu, paikassa on omat hyvät puolensa.
Vaikka vierailumme Martiniquella typistyi vajaaseen kolmeen päivään, ehdimme silti kuitenkin nähdä saarta ihan mukavasti. Vuokrasimme auton, joka toimitettiin meille suoraan pääkaupunki Fort-de-Francen satamaan. Hinta oli n. 50€/vrk. Viimeisenä päivänä ajoimme auton takaisin satamaan, ja autonvuokrausfirman edustaja haki auton sieltä. Todella kätevää kyllä! Ainoa miinus autonvuokrauksessa on se, että poikkeuksena kaikkiin muihin käymiimme paikkoihin verrattuna täällä auto pitää palauttaa takaisin täysin samassa kunnossa kuin se oli vuokratessa. Auto pitää siis siivota ja pestä itse, jollei halua maksaa firmalle 25 euron siivousmaksua.
Majoituimme Martiniquella saaren keskiosien maaseudulle. Kyllä, täältäkin löytyy paikka, jota voi pieneksi maaseuduksi kutsua. Huoneistomme sijaitsi banaaniviljelmien ja kotieläinten keskellä. Liikenteen melun sijaan saimme kuunnella koirien haukuntaa, kukkojen kiekumista ja lampaiden määkimistä. Omistajapariskunta ei juuri englantia puhunut, mutta kääntäjän ja elekielen avulla pärjäsimme hyvin, ranskan kielen taito kun on päässyt vuosien varrella pahasti ruostumaan. Auton pesukin hoitui mukavasti talon pihalla.
Martiniquella ei ole samanlaisia upeita nähtävyyksiä kuin Guadeloupella, vaikkakin kivoja kyliä ja kaupunkeja löytyy. Saaren pohjoisosissa on kaunista sademetsää. Balatan puutarha olisi voinut olla mukava käyntikohde, mutta satuimme paikalle liian aikaisin, ja paikka oli vielä kiinni.
Ajoimme viehättävään Le Morne-Rougen kylään. Läheinen Pelée-tulivuori on usein pilvien peitossa, kuten nytkin. Huipulle voi vaeltaa, ja näkymät lähes 1400 metrin korkeudesta tulivuoren huipulta ovat kirkkaalla säällä varmastikin upeat. Meidän vierailumme aikana huippu pysyi visusti pilvien peitossa, emmekä myöskään kivunneet ylös vuorelle.
Takaisin etelään päin ajelimme Karibian rannikkoa pitkin. Saint-Pierren kylässä on nähtävillä vanhoja raunioita, jotka ovat jääneet jäljelle Pelée-tulivuoren 1902 tapahtuneesta purkauksesta. Coin-ranta on puolestaan kaunis, hiljainen palmuranta. Marigot-näköalapaikka on myös hyvä pysähdyspaikka.
Martiniquen parhaat rannat löytyvät saaren eteläosista. Toisaalta ne ovat myös suosituimpia. Parkkipaikat ovat varsinkin viikonloppuisin melko täynnä, ja ihmisiä on rannoilla paljon. Rannat ovat toisaalta niin isoja, että rauhallisempia kolkkiakin onneksi löytyy. Kuuluisin ranta on Grande Anse des Salines, josta löytyy myös jonkin verran palveluita. Muita hienoja rantoja ovat Petite Anse des Salines sekä Anse Moustique.
Martiniquen eteläosissa on myös suosittu matkailukaupunki Sainte-Anne. Sainte-Annen satamassa näkee paljon purjeveneitä. Miinuksena mainittakoon turistien paljous. Saaren lounaisosissa on puolestaan hieman rauhallisempi Le Diamantin kylä. Kylän lähellä on kaunis näköalapaikka sekä vuonna 1830 myrskyssä tuhoutuneen orjalaivan ja orjuuden muistomerkki.
Martiniquella tapasimme myös Merin, saarella asuvan suomalaisen, ja hänen tyttärensä. Meriltä saimmekin hyviä vinkkejä nopeaan saarikierrokseemme. Ehdimme nähdä paljon lyhyessä ajassa. Pian olikin jo aika suunnata taas kohti satamaa ja uutta maata…
Tuo onkin kiintoisaa, että valikoimat Ranskan alueilla ovat selvästi laajempia sekä vieläpä halvempia! Mukavan vehreiltä maisemat näyttävät eivätkä nuo rannatkaan hassummalta näytä.
No, EU-alueet on halvempia. (Gudeloupella, ja ehkäpä myös Martiniquella on sellainen laki, että peruselintarvikeet eivät saa olla juurikaan kalliimpia kuin emämaassa, joten ehkä myös siksi hinnat ovat maltilliset.) Hienoja rantoja tuolla kyllä oli.