Jaipur – kultaisen kolmion viimeinen paikka

Agrasta jatkoimme matkaa ns. kultaisen kolmion kolmanteen paikkaan eli Jaipuriin. Jaipur ei ollut meillä alunperin edes matkaohjelmassa, mutta koska emme halunneet varsinaisesti enää palata Delhiin, oli Jaipur sopiva paikka käydä, sillä se ei tehnyt isoa lenkkiä matkareittiin. Delhiin meidän piti sitten kuitenkin vielä palata tulevan lennon takia.

Jaipurista jäi päällimmäisenä mieleen hotelli, jossa yövyimme. Se oli erikoisin ja upein hotelli, jossa olemme koskaan olleet. Paikka muistutti Suurmogulien valtakunnan hallitsijoiden palatsia. Huone oli tilava ja koristeellinen. Hotellin ravintola oli myös todellinen luksuspaikka. Söimme siellä kuin keisarit konsanaan. Ruoka oli erinomaista ja tarjoilu pelasi. Oleskelutilat olivat hulppeat. Myös ulkoapäin hotelli oli todella hieno tuoden mieleen hindutemppelin. Uima-allasalue oli viihtyisä, mutta mustat keinonahkaiset auringonottotuolit eivät oikein sopineet polttavaan Intian aurinkoon. Palvelu hotellissa oli hyvää, vaikkei se yltänytkään Agran Taj Resorts- hotellin tasolle.

 

 

 

 

Jaipuriin matkustimme Agrasta bussilla.  Matka kesti viitisen tuntia. Jaipuriin päästyämme olimme taas aika varautuneita bussiasemalla olevien kyydintarjoajien suhteen. Onneksi tälläkään kertaa ongelmia ei tullut ja pääsimme hotellille. Sovimme myös tuktuk- kuskin kanssa, että seuraavana päivänä lähtisimme pienelle kaupunkikierrokselle hänen kyydissään.

Aamulla tuktuk- kuski ilmotti, että hän on tänään iltavuorossa, mutta hänen veljensä veisi meidät kierrokselle sen sijaan. Aloitimme nähtävyyksiin tutustumisen Hawa Mahalista eli Tuulten palatsista. Olimme nähneet valokuvia kyseisestä paikasta. Sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 1,50 euroa. Täällä ei kyllä turistiruuhkia ollut. Osasyy hiljaiseen kauteen lienee se, että Pohjois-Intiassa on juuri menossa ns. kuuma kausi, jolloin päivälämpötilat nousevat 40-50 asteeseen. Aurinko lämmittää kuumasti, ja kova tuuli saa aikaan polttavan tunteen iholla, vähän sama kuin puhaltelisi saunan löylyissä iholle. Jotenkin kuitenkin tuntui siltä, että olimme jo jollain lailla tottuneet näihin helteisiin, mutta juomista kyllä kului useita litroja päivässä!

 

Hawa Mahal oli hieno. Pääsimme ottamaan valokuvia palatsista myös takaa (hienoin kuvakulma), kun eräs mies kutsui meidät ylös huoneistoonsa. Arvasimme toki, että hänellä on raha mielessä. Miehellä oli kauppa yläkerrassa. Kohteliaasti kieltäydyimme tulemasta kauppaan, mutta sen sijaan jätimme miehelle hiukan juomarahaa siitä hyvästä, että hän oli järjestänyt meille kuvauspaikan.

 

Hawa Mahalin jälkeen menimme Jantar Mantar- observatorioon. Kyseessä on hallitsija Jai Singh II:sen vuosina 1728-1734 rakennuttama paikka. Erilaiset rakennelmat oli rakennettu mittaamaan aikaa ja taivaankappaleiden liikkeitä. Jokaisen kapistuksen vieressä oli esittely kyseisen rakennelman tarkoituksesta.

 

Observatoriosta suunnnistimme Jaipurin hienoimpaan linnoitukseen Amber Fortiin. Tämäkin oli yksi Suurmogulien valtakunnan tyylinäytteistä. Linnoitus sijaitsee hienolla paikalla kukkulalla hieman Jaipurin keskustan ulkopuolella. Kuumasta ilmasta huolimatta kipusimme sinnikkäästi ylös linnoitukseen. Hikihän siinä kyllä tuli! Linnoituksen sisällä näimme mm. upean peilihuoneen, jossa hallitsijat ottivat vastaan arvovaltaisia vieraita.

 

Tähän asti kaikki oli mennyt hyvin, mutta Amber Fortin jälkeen alkoivat ongelmat.  Matkalla Jal Mahal- temppelille kuski kertoi, että kyseisen temppelin jälkeen menisimme käymään parissa tehtaassa + tehtaan myymälässä, meille niin sanotusti tyrkytyspaikoissa siis. Sanoimme, että emme kyllä nyt halua lähteä mihinkään myymälöihin, koska olimme jo ostaneet kaiken haluamamme Intiasta. Sen sijaan halusimme päästä viimeiselle nähtävyydelle eli Apinatemppelille. Kuski ei ajatuksesta pitänyt, ja siinä sitä taas oltiin.

 

Seuraavaksi kävimme kiivasta keskustelua kuskin kanssa siitä, mitä sopimaamme hintaan piti sisältyä. Ongelma oli se, että olimme edellisenä päivänä sopineet kuskin veljen kanssa paikoista, joissa kävisimme. Veli oli selvästi sanonut, että saisimme käydä Jaipurin nähtävyyksillä 3-5 tunnin ajan, mukaan lukien tuo Apinatemppeli. Tämän kuskin mielestä asia ei kuitenkaan ollut ihan niin. Koska kuski vei meidät Amber Fort- linnoitukselle, joka sijaitsi hänen mielestään kovin kaukana keskustasta, ei Apinatemppelille sitten enää ollutkaan asiaa, koska jos hän veisi meidät Apinatemppelille, tulisi kilometrejä sen verran paljon, että hinta nousisi. Siinä sitä sitten oltiin, väittelemässä intialaisen tuktuk- kuskin kanssa siitä, mitä ohjelmaamme mahdollisesti kuului ja mitä ei. Olisi pitänyt tässäkin tapauksessa etukäteen kirjoittaa tarkasti ylös paikat, joissa tulisimme käymään!

Oli muuten todella ärsyttävää keskustella/väitellä asiasta tämän tuktuk- kuskin kanssa. Kuski pyysi meitä jatkuvasti kuuntelemaan itseään, mutta jos meillä oli jotain sanottavaa, keskeytti hän meidät. Ei siinä auttaneet perustelut, että olimme edellisenä päivänä käyneet asiat läpi ja sopineet asioista miehen veljen kanssa. Tuktuk- kuskilla oli mielestämme todella epäasiallillinen ja halveksiva suhtautuminen meihin. Siinä taisi käydä niin, että hän suuttui meille siitä, kun emme suostuneet menemään noihin myymälöihin. No, toimimme sitten niin, että maksoimme hänelle sovittua summaa pienemmän palkkion kyydistä. Kuski väitti, että nyt hän ottaa roimasti tappiota, mutta todellisuudessa hän liioitteli. Katsoimme nimittäin  myöhemmin tuktukien virallista hinnastoa Jaipurin kaupunkiesitteestä. Sen perusteella maksoimme kyllä ihan sopivan summan ajetuista kilometreistä, mutta ehkä kuskin mielestä meiltä turisteilta olisi pitänyt irrota enemmän rahaa. Hohhoijaa, kyllä aloimme olla väsyneitä tähän Intiaan tai siis ennen kaikkea näihin huijareihin!

Jaipur oli kaikesta huolimatta ihan mukava paikka käydä, vaikka kyllä täälläkin tuo roskaisuus oli silmiinpistävää. Kadut muistuttivat monin paikoin kaatopaikkoja ja roskia poltettiin surutta. Aivan hirveää suomalaisen näkökulmasta!

 

Jaipurissa näimme enemmän eläimiä kaduilla kuin Agrassa tai Delhissä. Täällä oli porsaita, vuohia, hevosia, kameleita, norsuja, vesipuhveleita, aaseja, koiria, kissoja, apinoita ja tietysti lehmiä. Monet eläimistä eivät tuntuneet kuuluvan kenellekään.  Illalla pääsimme käymään vielä siellä Apinatemppelillä. Temppelin virallinen nimi on Galta. Emme halunneet joutua enää mihinkään hankaluuksiin noiden tuktuk- kuskien kanssa, joten varasimme hotelliltamme kyydin temppelille. Tuktuk- kuski, jonka kanssa meillä oli aiemmin päivällä tullut erimielisyyksiä, höpisi jotain pahasta karmasta, emmekä oikein tienneet, oliko puhe pelkkää höpinää vai kenties uhkaus. Parempi oli siis vain ottaa kyyti hotellilta.

 

Apinatemppeli ei ollut pelkästään apinoiden temppeli. Toki alueella asusti apinoita ihan riesaksi asti, mutta lisäksi näimme paljon porsaita sekä jonkin verran myös pyhiä eläimiä eli lehmiä. Apinat härnäsivät porsaita. Jotkut rohkeat apinat hyppelivät porsaiden selkään ja ratsastivat niiden selässä. Temppelin sisältä saattoi yhtäkkiä tulla ulos lehmä juomaan ja häätämään apinat pois juomapaikalta. Apinat olivat kapisimpia apinoita, joita olemme koskaan nähneet. Mielestämme suurkaupungin keskusta ja sen temppeli eivät kyllä ole apinoille (tai muillekaan eläimille) kovinkaan hyvä elinympäristö.

 

 

Itse temppeli sijaitsi hienolla paikalla kukkuloiden välissä, mutta oli vähän ränsistynyt. Joku paikallinen yritti huijata meitä ostamaan kuvausluvan nähdessämme kameramme. Temppelin edustalla oli vesialue, jossa paikalliset lapset olivat uimassa. Lapset olivat melkoisen huonokäytöksisiä. Sen lisäksi, että he kerjäsivät rahaa, vetäisi eräs poika housunsa alas ja esitteli Anulle varustustansa. Kyseessä oli siis alle 10- vuotias poika. Lisäksi pojat yrittivät roiskuttaa vettä päällemme uidessaan altaassa. Onneksi joku paikallinen mies komensi lisäksemme myös poikia. Täytää sanoa, että jos joku väittää suomalaisia lapsia huonokäytöksisiksi, niin täällä Intiassa sitä vasta osataankin…

 

Jaipur oli nähty. Oli aika suunnata takaisin Delhiin ja lentokentälle. Bussimatka Jaipurista Delhiin kesti melkein kuusi tuntia. Bussi jätti meidät metrolinjan varrelle. Tuktuk- kuskit sanoivat meille, että lentokentän metro ei kulje. Höpöhöpö, metrolla me pääsimme kätevästi lentokentälle. Intia oli nyt taputeltu, ja se oli suuri helpotus. Vaikka Intiassa on paljon todella upeita nähtävyyksiä, on maa itsessään aika ikävä paikka matkustaa, pääasiassa huijaavien ihmisten ja likaisuuden takia. Intiasta ei todellakaan tullut suosikkimaatamme, mutta oli se Taj Mahal kyllä sitten hieno…!