Tammikuussa 2025 Matkamessuilla järjestetyn Mieletön matka -kilpailun voitto tiesi meille mahdollisuutta päästä Italian Dolomiiteille. Kilpailun palkintona oli nimittäin 2000 euron lahjakortti Touring Cars -matkailuautovuokrausfirmaan. Lunastimme voittomme kesäkuussa 2025 ja suuntasimme toisen matkabloggaajapariskunnan Katrin ja Ilkan (Ne Tammelat) kanssa Suomenlahden yli kohti Keski-Eurooppaa. Seikkailu saattoi alkaa. Lue tästä varsinainen matkakertomus. Tämä postaus keskittyy Dolomiitteihin.
Dolomiiteille on Suomesta melkoinen ajomatka. Meillä se kesti viitisen päivää, tosin poikkesimme matkalla monissa mielenkiintoisissa kohteissa, kuten Ukrainassa ja Slovakian Tatravuorilla. Reittimme kulki halki Baltian, Puolan, Slovakian ja Itävallan. Itse Dolomiiteilla viivyimme kaksi yötä. Tahti oli melkoinen, mutta aikaa ei tällä kertaa ollut enempää. Pääsimme kuitenkin nauttimaan jylhistä alppimaisemista täysin rinnoin.
Olimme haaveilleet Dolomiiteille pääsystä jo vuosia. Pidämme vuorista, ja vaikka olemme seikkailleet niin Kalliovuorilla kuin Andeilla, meitä jaksoi silti vielä kiinnostaa myös nämä Euroopan kauneimpiin lukeutuvat vuoret. Niinpä Dolomiitit sai kunnian olla tämän reissun pääkohde.
Faktoja Dolomiiteista
Dolomiitit ovat osa Alppeja, ja ne sijaitsevat Koillis-Italiassa. Dolomiittien kallioperä on pääosin dolomiittikiveä, kalkkikivestä muodostunutta kivilajia. Erikoiset vuorenhuiput ja jyrkät, rosoiset ja kasvittomat kallionseinämät antavat Dolomiiteille sen tunnusmerkkiset piirteet. Dolomiitit ovat Unescon maailmanperintökohde, joten kyse on hyvin ainutlaatuisesta alueesta.
Dolomiitit ovat Euroopan mittakaavassa varsin korkea vuoristo, vaikka monet niiden korkeimmista huipuista eivät ylläkään Alppien korkeimpien huippujen joukkoon. Yli 4000 metriin kohoavia vuoria täällä ei ole, mutta kaikkiaan 21 vuorta nousee yli 3000 metriin. Korkeimmalle yltää Marmolada, jonka tarkka korkeus on 3343 metriä.
Yöpyminen Dolomiiteilla
Vietimme molemmat yöt Dolomiiteilla jylhien huippujen ympäröimällä Colfoscon leirintäalueella. Yöpyminen maksoi neljän hengen matkailuautoporukalta noin 80 €/yö. Etukäteisvarausta emme tehneet. Leirintäalueelta löytyi kaikki tarvittavat peruspalvelut, ja vastaanotosta saimme vinkkejä alueen aktiviteetteihin.
Leirintäalueen sijainti oli hyvä. Pienenä miinuksena mainittakoon se, että leirintäalueen portti oli suljettuna klo 12:n ja 15:n välisen ajan, jolloin kulku alueelta ja alueelle oli mahdollista vain kävellen tai pyörällä. Kun tämän vain otti huomioon, ei ongelmia tullut. Voimmekin suositella paikkaa kaikille matkailuauton kanssa Dolomiiteille saapuville.
Aktiviteetteja Dolomiiteilla
Suosittuja aktiviteetteja Dolomiiteilla ovat vaellus, pyöräily, kiipeily ja hiihto. Paikka soveltuu myös niille, jotka eivät halua huhkia – hiihtohisseillä pääsee ylös vuorille moneen eri paikkaan. Vierailumme Dolomiiteille ajoittui kesäkuulle, jolloin lähes kaikki lumet olivat jo sulaneet, joten valitsimme ohjelmaamme vaeltamista ja pyöräilyä. Dolomiitit olisivat myös varmasti upea kohde talvella, sillä ainakin kuvien perusteella alue näyttää silloinkin todella kauniilta.
Seceda
Ensimmäinen käyntikohteemme Dolomiiteilla oli Seceda. Alue on tunnettu jyrkistä harjanteista, ja se on yksi Dolomiittien kuvatuimmista paikoista. Ylös Secedalle 2500 metriin pääsee kahdella kaapelihissillä Ortisein kylästä (Ortisei – Furnes – Seceda).
Secedalla oli meidän siellä käydessä aika paljon turisteja, mutta suuria ruuhkia ei alueen laajuuden vuoksi ollut. Kaapelihisseihin ei tarvittu etukäteisvarausta. Aikamme upeissa maisemissa käveltyämme istahdimme syömään ja juomaan hissiaseman ravintolaan.
Gran Cir
Leirintäalueen vastaanotossa meille suositeltiin päivävaellukseksi Gran Cirin vaellusta. Anu päätti lähteä tälle noin 13 km:n vaellukselle, sillä sää oli mitä mainioin.
Vaelluksen alku oli helppoa leveähköä hiekkatietä, ja maisemat olivat jo alussa upeat. Reitti kiemurteli halki alppiniittyjen nousten loivasti ylöspäin kohti vuoria. Tungosta ei ollut.
Alun helppous muuttui parin kilometrin jälkeen jyrkäksi kipuamiseksi ylös vuorenrinnettä, joten tässä kohtaa vaeltajalta vaadittiin jo hyvää kuntoa. Jyrkän osuuden jälkeen sai kuitenkin taas hieman hengähtää, kun reitti loiveni. Loivan osuuden jälkeen alkoi sitten loppuhuipennus.
Vaelluksen viimeinen kilometri oli jyrkkää kivikkoista kipuamista kohti huippua. Välillä polku meni siksakkia, välillä piti kivuta suoraan ylöspäin jyrkkää rinnettä. Pahimmissa paikoissa reitin reunaan pystytetyistä ketjuista sai turvaa ja tasapainoa. Osa vaeltajista kulki kypärät päässä, vaelluskepit käsissä ja kunnon vaelluskengissä. Anu ei vaellukselle lähtiessään osannut arvata reitin vaativuutta, mutta Salomonin maastojuoksukengät toimivat yllättävän hyvin. Niiden etuna oli se, että juokseminen helpommissa kohdissa oli mahdollista.
Anu saavutti Gran Cirin huipun noin puolessatoista tunnissa. Nopeamminkin olisi päässyt, mutta maisemien valokuvaamiseen vierähti jokunen tovi. Huippu oli melkoisen pieni, ja se toi mieleen monet Norjan vaellukset. Tungoksessa oli haastavaa saada hyviä kuvia, mutta maisemat olivat kertakaikkisen upeat. Eväät maistuivat myös ylhäällä. Alaspäin kulku oli erilaista, ja varsinkin alussa sai olla tarkkana askelten kanssa. Loppu olikin sitten taas helpompaa. Tätä vaellusta voi kyllä suositella, niin hieno se oli!
Maastopyöräily Dolomiiteilla
Pete valitsi välipäivän aktiviteetiksi maasto/alamäkipyöräilyn, sillä Dolomiiteilla pyöräily oli ollut bucket-listalla jo vuosia. Mikäpä olisi sen parempi paikka kokea vauhdin hurma kuin upeat Dolomiitit!
Pyörävuokraamoita löytyy Dolomiiteilta lähes joka kylästä. Colfoscon leirintäalueelta kävelee nopeasti reilun kilometrin päässä sijaitseviin lähimpiin vuokraamoihin. Tarjolla on niin sähkö- kuin luomupyöriäkin. Pete valitsi tällä kertaa sähköpyörän, jonka päivävuokra oli reilut 70 euroa.
Sähköpyörällä pääsi nopeasti ylös vuorille mäkisiä reittejä pitkin. Matka reitin korkeimpaan kohtaan taittui tuolihissillä. Maisemat olivat tälläkin reitillä koko ajan upeat, ja alamäkiä pääsi kurvailemaan kapeita polkuja pitkin. Itse asiassa tämä reitti oli osittain sama Gran Cirin vaelluksen kanssa, ja kohtasimmekin toisemme sattumalta paluumatkalla.
Yhteenveto
Vierailumme Dolomiiteilla jäi harmittavan lyhyeksi. Aikaa olisi saanut menemään vähintäänkin viikon, sillä näillä seuduilla riittää kauniita polkuja, reittejä ja vaelluksia tallattavaksi ja ajettavaksi useiksi päiviksi. Suosittelemmekin varaamaan Dolomiiteille aikaa enemmän kuin kaksi yötä.
Säät suosivat meitä Dolomiiteilla lähes koko lyhyen vierailumme ajan. Yksi sadekuuro sattui meidän ollessa Secedalla, mutta pääsimme suojaan ravintolaan. Molempina iltoina rakeet piiskasivat asuntoautoa meidän kuitenkin istuskellessa mukavasti sisällä. Dolomiitit lunastivat paikkansa reissun upeimpana kohteena, ja niistä jäi mukavia muistoja mielen arkistoihin.
Lue myös postauksemme koko Euroopan-matkastamme – Mieletön matka – 12 euroopan maata!
Upeaa seutua ja hienoja kuvia. Onneksi teillä sattui hyvä sää kun olitte niin vähän aikaa alueella ja olenkin sitä mieltä että tuonne kannattaa varata tosiaan 3-5 päivää aikaa mikäli sääolot sattuvat vaihtelemaan. Olen käynyt alueella vuonna 2005 eli juurikin 20 vuotta sitten kun ajoin Suomesta omalla autolla kuukauden reissulla kanssa 10 maan läpi (läntisen Euroopan kautta) ja kilometrejä tuli 11000. Alpeilla oli kiva ajaa tehokkaalla turboahdetulla autolla ja yrittää pitää Ferrareita ja Porscheja takanaan, mutta autostani loppui tehot ja minulta äärimmäinen rohkeus siinä yrityksessä. Olin myös yötä Italiassa leirintäalueilla teltassa ja siellä tosiaan oli hieman outoja sääntöjä.
Kiitos! Jep, hyvä tuuri tosiaan meillä ilmojen suhteen oli. Kivoja muistoja sinullakin vuosien takaa tuolta alueelta siis. 🙂
Dolomiitit eivät kyllä häviä kauneudessaan yhtään Alpeille tai Tatroille. Oli upeaa päästä vierailemaan täällä teidän kanssa! Meidän päivävisiitti Boé-vuorelle oli myös upea ja saimme ylhäällä pienen patikkamatkan huipulla sijaitsevaan ravintolaan.
Oli meillä kyllä kivaa siellä, ja kiva, että kaikille löytyi mieluista puuhaa!
Dolomiitit ovat kaunis kohde. Eihän vuoristoihin kyllästy ikinä, Andeilla, Himalajalla, ja Kalliovuorilla ollaan myös oltu ja kyllähän nämä maisemat aina säväyttävät. Hauskana yksityiskohtana mekin saatiin Secedassa patikoidessamme kunnon sadekuuron niskaamme. Olen samaa mieltä, kyllä tuolla vähintään viikko kannattaa viettää.
Ei kyllästy ei! Himalajalle vielä pitäisi päästä… Andit ovat olleet ehdoton suosikki. Siellä vielä tuo kulttuuri ja ihana espanjan kieli. 🙂 Dolomiiteille pitää myös varmaan vielä joskus palata…
Olipa yllätys, että ette ole ollut aiemmin Dolomiiteilla. No eipä itsekään ole siellä tullut vietettyä kuin yksi päiväretkipäivä silloin kun tyttömme oli vaihtarina Italiassa.
Joo, Italiassa kyllä olemme reppureissailleet, mutta Dolomiitit jäivät silloin väliin. No, nyt sitten vihdoin sinne pääsimme! Viime vuosina olemme satsanneet enemmän kaukokohteisiin.
Dolomiiteilla tuli käytyä toukokuussa 2022. Majoituttiin Cortina d’Ampezzossa ja tehtiin patikka Sorapis-järvelle. Tuohon aikaan porukkaa ei ollut käytännössä lainkaan, joten maisemia sai ihailla kaikessa rauhassa. Varmasti tulee palattua vielä uudelleen noille suunnille, sillä Dolomiiteilla on niin paljon nähtävää!
Teilläkin siis mukavia muistoja Dolomiiteilta! 🙂 Varmaan koronan ”ansiosta” silloin on ollut hiljaisempaa. Tuntuu, että joka paikassa on nykyään enemmän väkeä kuin silloin. Samaa mieltä siitä, että tuonne olisi kiva palata!
Toukokuu ei muutenkaan ollut vielä sesonkia. Ylhäällä reitin loppupäässä oli vielä lunta. Kesäaikaan tuo reitti on ihan tupaten täynnä ja vuorenseinämille syntyy pitkiä jonoja. Menis kyllä maku koko patikoinnista, ja onhan se turvallisuusriskikin, koska toinen osa siitä reitistä on vaarallinen. Puolen metrin levyinen polku kulkee ihan pystysuoralla seinämällä eikä vieressä ole minkäänlaisia kaiteita. Alas voi pudota monta sataa metriä yhdellä horjahduksella. Ihan älytöntä että jotkut tulee sinne koirien ja lasten kanssa. Ville Mäkipelto teki just videon 10 vaarallisinta vaellusreittiä ja Sorapis oli mukana.
No joo, kuulostaa kyllä vaaralliselta tuo reitti. Norjassa ollaan oltu myös muutamilla hirvittävillä vaellusreiteillä. Yksikin virheaskel, ja olisi käynyt pahasti… Tuolla Gran Cirillä sentään oli niitä turvaketjuja joissain kohdissa.
Dolomiitit ovat kerrassaan upeat. Itsellä ne ovat vielä bucket listalla. Seurasin teidän reissua ja voi päätellä, että on varmasti upeaa ollut olla noissa maisemissa!
Hei! Oli upeaa, ja olisi haluttu olla siellä vähän pidempäänkin. 😊
Olen aikaisemmin lukenut Dolomiiteilta lähinnä vaellusjuttuja ja etenkin sellaisia ”via ferrata” -juttuja, joiden perusteella olen päätellyt, että tämä ei ole ainakaan enää minulle. Mutta ilmeisesti tarjolla olisi paljon helpompiakin vaihtoehtoja!
Hei! Kyllä siellä pääsee kulkemaan hiihtohisseillä moniin hienoihin paikkoihin, eli ehdottomasti voitte mennä! Siellä oli kaikenikäistä menijää joka puolella. 🙂 Suosittelemme!
Hienot maisemat, ja kiva jos pääsee kulkemaan hisseillä. Riittääkö tekemistä huonokuntoiselle?
Hei ja kiitos! Kyllä noita maisemia ainakin voi ihastella minkä tahansa kuntoinen, ja tosiaan hisseillä pääsee ylös ja alas. Autolla voi myös liikkua kylästä toiseen.
Minulla on Dolomiitit vielä näkemättä. Vuoria on tullut koluttua ympäri maailmaa, mutta Euroopassa vähemmän. Upeita maisemia ja olisi mahtavaa päästä tuonne patikoimaan. 🙂
Hei! Meillä on ollut vähän sama juttu, muissa maanosissa on tullut oltua paljon vuorilla, Euroopassa vähemmän. Nyt tuli sitten tilaisuus mennä Dolomiiteille. Voimme suositella! 🙂
Upeita kuvia! Dolomiitit on omalla haavelistalla vielä ja tuntuu että varsinkin tänä kesänä moni postaili ihania kuvia sieltä 🙂 Täytyisi tosiaan varata aikaa kunnon reissulle, että ehtisi varmasti nauttia hyvistä patikointipäivistä noissa maisemissa.
Hei! Jos patikointi ja kauniit maisemat kiinnostavat, tuo on oikea kohde! Mekin huomasimme Instagramissa monen postailevan tänä kesänä Dolomiiteilta. 🙂
Kiitos inspiroivasta matkakertomuksesta! Olen itsekin käynyt Dolomiiteilla ja ihastunut alueeseen kovasti, joten teksti toi mukavia muistoja mieleen. Pitäisipä jälleen suunnitella matka sinne!
Hei! Ole hyvä, ja mukava kuulla, että Dolomiiteilta on sinullekin jäänyt mukavia muistoja! On se vaan hienoa aluetta!
Vau mitkä maisemat. Vuoristoissa kyllä jotakin minkä pystyy tuntemaan vain siellä. Tänne haluan joskus itsekin. Toistaiseksi Tatrat tarjoaa meikäläiselle elämyksiä, sen verran, ettei ihan vielä ole aika muille. Upeita kuvia upeasta kohteesta.
Hei! Kiitos! Kannattaa kyllä jossain vaiheessa laajentaa, vaikka Tatrat ovat myös tosi kaunis vuoristo. Aina ne eri vuoristot hiukan erilaisia kuitenkin ovat. 🙂
Jotenkin luulin, että olitte jo käyneet aiemmin Dolomiiteilla 😀 Mutta siis mahtavaa, että nyt pääsitte ja että sääkin suosi! Mulla Dolomiitit löytyy vielä vain ”Pakko käydä” -listalta 🙂
Hei! Italiassa oltiin kyllä mm. reilireissulla kierrelty lähinnä tärkeimmät kaupungit ja Gardajärvi, mut Dolomiitit oli jotenkin jäänyt väliin.:) No, nyt tuli sekin korjattua. Kyllä sinäkin sinne joku päivä pääset!:)