Hostellielämää Panama Cityssä

Tica Bus kuljetti meidät yön yli San Josesta Panaman rajalle. Matka taittui mukavasti nukkuessa. Klo 5 aamulla meidät pistettiin ulos bussista rajalla Costa Rican puolella. Ohjelmassa olisi tuttuun tapaan passintarkastus. Kuinka ollakaan, passintarkastus avautuikin vasta klo 6, joten jouduimme jonottamaan tunnin. Sitten kun passintarkastus avautui, eivät tietokoneet toimineet. Lisää viivästystä siis. Panaman puolella jouduimme myös jonottamaan melko pitkään passintarkastukseen. Vasta kun melkein kaikkien bussimme matkustajien passit oli tarkastettu, aukeni matkavararoiden tarkastuspuoli. Siellä sitten pidettiinkin yllätykseksemme nimenhuuto. Tämän jälkeen matkatavarat tarkistettiin. Tämä tarkastus oli kyllä kaikkien tarkastusten huippu. Rinkkamme olivat lukituissa suojapusseissa. Tullimies taputteli hiukan rinkkojamme suojapussien läpi ja päästi meidät sitten takaisin bussiin. Tuntui taas kerran niin turhalta raahata rinkat tulliin tuollaisen tarkastuksen takia. Kaikesta huolimatta emme saapuneet Panama Cityyn kovinkaan paljon aikataulusta myöhässä.

Meillä oli aikaa tutustua Panamaan vain kolme päivää, joten olimme päättäneet jo aiemmin, että viettäisimme nuo kolme päivää pääkaupungissa Panama Cityssä. Olisihan kolmessa päivässä ehtinyt kiertää puoli Panamaa, mutta aina ei jaksa sinkoilla paikasta toiseen, ainakaan näin pitkällä reissulla. Välillä pitää ottaa rennommin. Olimme varanneet Hostelworld- sivuston kautta etukäteen edullisen hostellimajoituksen, jonne hurautimme bussiasemalta taksilla 5 dollarilla (vajaalla 4 eurolla).

Mamallena Hostel osoittautui todella kivaksi paikaksi. Hostellithan ovat sikäli mukavia majapaikkoja, että niissä pääsee juttelemaan muiden reppumatkalaisten kanssa. On mielenkiintoista kuulla, mistä kukakin on kotoisin, kuinka kauan on ollut reissussa ja mihin aikoo seuraavaksi. Mamallena oli hyvin varusteltu hostelli. Mukavien yleisten tilojen lisäksi hostellissa oli keittiö, jossa pystyi kokkaamaan itse ruuat ja iso jääkaappi, johon saattoi laittaa omia ruokia, kunhan pisti ne ensin muovikassiin ja nimesi kassin. Aulan tv:ssä pyöri koko päivän elokuvia ja nettiyhteyskin toimi. Hostellissa pystyi myös pesemään pyykkiä. Huoneet olivat pieniä, mutta puhtaita. Ilmastointikin oli käytössä huoneissa klo 21-8 välisenä aikana. Tosin ilmastointilaitetta oli hankala säätää. Se oli joko liian kylmällä tai liian lämpimällä. Saimmekin molemmat pienet nuhat tuon ilmastoinnin takia. Monet reissaajat (varsinkin yksin matkaavat) yöpyivät yhteismajoitussaleissa, mutta me monien muiden pariskuntien tavoin halusimme ottaa kahden hengen huoneen. Silti saimme majoituksen edullisesti n. 21e/yö.

 

 

Hostellin työntekijät olivat ystävällisiä ja auttoivat kaikissa mahdollisissa asioissa. Hostellin vakiokalustoon kuului myös hostellin oma koira Choco, jonka lahjoimme ystäväksemme porsaanluilla. Oli mukava pitkästä aikaa kokata itse ruuat ja syödä kaikessa rauhassa muiden matkalaisten seurassa hostellin ulkoterassilla. Kohtalaisen hyvää chileläistä viiniä irtosi kaupasta ruuan kyytipojaksi todella edullisesti. Nyt meidän kyllä taas kelpasi!

 

Panama Cityn ja koko Panaman tunnetuin nähtävyys on Panaman kanava. Tämä 82km pitkä kanava mahdollistaa laivaliikenteen Tyyneltä valtamereltä suoraan Atlantin valtamerelle, eli on todella merkittävä asia laivaliikenteen kannalta. Kanava on n. 80km pitkä, ja se sisältää kolme eri sulkua. Näissä kohdissa laivat joutuvat odottamaan veden pinnan mekaanista säätelyä. Veden pintaa siis nostetaan ja lasketaan, jotta laiva pääsee läpi kohdasta, jonka toisella puolella veden pinta on korkeampi kuin toisella puolella. Seurasimme kahden laivan kulkua Miraflores- sulun läpi. Veden pinnan lasku tapahtui 8 minuutissa.Tämän jälkeen laiva pääsi etenemään sulun toiseen vaiheeseen ja odottamaan vielä uudestan veden pinnan laskua. Aikaahan tähän kaikkeen kului, mutta paljon enemmän aikaa olisi mennyt, jos laivat olisivat joutuneet kiertämään koko Etelä-Amerikan mantereen!

 

Panama Cityn muihin pakollisiin nähtävyyksiin kuuluvat kaksi vanhaakaupunkia ”Casco Viejo” ja ”Panama Vieja.” Näistä Casco Viejo on hienompi. Panama Vieja on lähinnä raunioita. Lisäksi kaupungin pilvenpiirtäjät ovat nähtävyys itsessään, sillä Keski-Amerikasta ei vastaavia löydy. Niitä Panama Cityn keskustassa on yllättävän paljon. Itse kaupungista käsin pilvenpiirtäjien määrää ei pysty kunnolla hahmottamaan, vaan kannattaa mennä ylös Ancon- nimiselle kukkulalle, josta avutuvat hyvät näkymät koko kaupunkiin.  Itse ajoimme taksilla edullisesti muutamalla eurolla ylös kukkulalle. Kukkulan laella oli paljon lintuharrastajia sekä taulu, johon oli merkattu viimeisten päivien lintuhavainnot. Kukkulan alue oli muutenkin mielenkiintoinen viheralue keskellä suurkaupunkia. Kun kävelimme alas kukkulalta, näimme jonkinlaisia pieniä apinoita puissa, mutta ne olivat niin kaukana ja piilossa oksien lomassa, ettemme saaneet niistä kunnon kuvaa.

 

Panama Cityn pilvenpiirtäjäkeskustasta tuli mieleen Miami. Amerikkalaisethan ovat hääränneet Panamassa rakentaen Panaman kanavaa, joten yhteys on selvä. Panamaa voisi ainakin pääkaupungin perusteella kutsua Amerikan pikkuveljeksi. Maan oma valuutta on syrjäytynyt Yhdysvaltojen dollarin tieltä. Kaupoissa myydään amerikkalaisia tuotteita ja ruokavalikoimat ovat selvästi paremmat kuin muissa Keski-Amerikan maissa. Panama Citystä löytyvät kaupunginosat San Francisco, Los Angeles ja Santa Ana. Bensasta panamalaiset joutuvat pulittamaan saman verran kuin amerikkalaiset, mutta muuten hintataso on edullisempi. Mielestämme Panama on askeleen edistyksekkäämpi kuin muut Keski-Amerikan maat.

 

Nyt oli sitten kuukauden mittainen Keski-Amerikan kierros takanapäin. Edessä olisi siirtyminen kohti uutta maanosaa, Etelä-Amerikkaa.