Hurjan Kjeragin vaelluksen jälkeen matkamme jatkui Stavangerin kaupungin kautta kohti seuraavaa suunnittelemaamme vaellusta. Stavangerin täpötäysi leirintäalue ei ollut paras mahdollinen yöpymispaikka, mutta pääsimmepä käymään suihkussa ja täyttämään auton vesikanisterit. Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa leirintäalueelta pelkkä suihkukäynti ja jatkaa matkaa sitten johonkin puskaparkkiin. Sitäkin olemme harrastaneet, mutta tällä kertaa jäimme leirintäalueelle yöksi.
Aamuvarhaisella suuntasimme aamukahvin jälkeen saman tien kohti Preikestolenin parkkipaikkaa. Lähtisimme sieltä vaellukselle kohti yhtä Norjan suosituinta luonnonnähtävyyttä, huimannäköistä kalliojyrkännettä. Taas olisi luvassa huikeita maisemia ja karmivia paikkoja!a
Kesäkuussa aamuvarhaisella Preikestolenin parkkipaikka on varsin väljä. Joko aikainen tai myöhäinen lähtö vaellukselle kannattaakin, sillä aamupäivän, päivän ja alkuillan aikana vaellus on erittäin suosittu. Preikestolenille on matkaa noin 4km, eli edestakainen matka on 8km. Virallinen aikasuositus on noin kolme tuntia. Vauhdin lisäksi aikaan vaikuttavat taukojen määrät ja kestot. Meillä meni edestakaiseen vaellukseen pari tuntia, mutta Preikestolenilla viivyimme melko pitkään, niin hieno paikka se oli! Vaellus on muuten ilmainen, mutta parkkimaksu on 250 kruunua (noin 21€). Maksuvälineeksi käy pankki/luottokortti.
Vaellus itsessään on helpohko. Matkaa taitetaan kalliota, kivisiä rappusia ja välillä jopa kävelysilta pitkin. Joitain jyrkempiä osuuksiakin on, mutta periaatteessa vaellus sopii kaikenikäisille. Ei ole yllätys, että tämäkin vaelluksen maisemat ovat upeat.
Preikestolenin kalliojyrkänne ei pelottavuudessaan yllä Kjeragbolteinin tasolle, sillä alue on todella tilava. Kunhan vain ei eksy liian lähelle jyrkänteen reunaa, voi korkeanpaikankammoinenkin huoletta hengailla täällä. Monet kuvauttavat itsensä jyrkänteen reunalla, ja sesonkina jono voi kasvaa pitkäksi. Kesäkuisena aamuna jono oli onneksi kuitenkin hyvin lyhyt, ja pääsimme kipaisemaan reunalle useita kertoja niin yksin kuin yhdessäkin.
Preikestolenin lähellä on toinen hieno vaellus. Tätä vaellusta voi suositella niille, jotka haluavat kulkea rauhallisemmilla poluilla ilman turistimassoja. Kyseessä on Reinaknuten. Tämän vaelluksen lähtöpaikka oli meille hiukan epäselvä, mutta pyysimme apua Preikestolenin vaelluksen parkkipaikan infopisteestä. He neuvoivat meille kartasta sijainnin, jonka perusteella löysimme perille. Niinpä suunnistimme päivän toiselle vaellukselle, eli aamupäiväisen Preikestolenin jälkeen urakoimme saman päivän iltapäivänä vielä toisenkin vaelluksen.
Reinaknutenin lähtöpaikalla oli sinne saapuessamme vain yksi auto sekä iso joukko lampaita. Olipa mukava lähteä matkaan vaellukselle! Lampaita oli matkan varrella enemmänkin, ja vastaan tuli koko vaelluksen aikana vain kaksi ihmistä. Itse reitti oli hieman epätasaisempi ja alkuperäisemmässä kunnossa kuin muut tällä reissulla tekemämme vaellukset. Matka taittui kuitenkin varsin mukavasti upeissa maisemissa, tälläkin kertaa. Odotukset Reinknutenin suhteen eivät meillä olleet hirmuisen korkealla, mutta perillä meitä odottivat jälleen kerran henkeäsalpavat maisemat. Norjassa ei huonoja vaelluksia näköjään kovin helposti voi löytää. Reinaknutenin huippu kohoaa 787 metrin korkeuteen, ja näkymät ovat alas Tysdalsvatnet-järvelle.
Reinaknuten on suuntaansa noin 5,5 km. Suositusaika vaellukselle on noin neljästä viiteen tuntia. Meillä kesti edestakainen matka kolmisen tuntia, mutta perillä pitämämme pidemmän tauon kanssa vietimme reitillä kaiken kaikkiaan vajaat neljä tuntia.
Tämän päivän urakaksi muodostui siis yhteensä viitisen tuntia tehokasta vaeltamista, eli kyllähän tämä reissu alkoi uhkaavasti muistuttaa jo treenileiriä. Vielä olisi edessä muutama päivä vaeltamista Norjan mahtavissa maastoissa!
Lue myös Etelä-Norjan vaelluksia osa 1 – sekä Etelä-Norjan vaelluksia osa 3 -postauksemme!
Preikestolen kuuluu ilman muuta niihin patikoihin, joita haluan Etelä-Norjassa päästä patikoimaan. Olisin ajatellut tuon olevan ruuhkaisempikin kohde, kuvien perusteella niidenkin osilta vielä ihan siedettävä. Reinaknutenista en ollut kuullutkaan aiemmin, mutta kivalta näyttää sekin.
Kannattaa kyllä mennä! Olimme tosi aikaisin liikenteessä, niin siksi tuolla ei vielä ollut niin paljon porukkaa kuin sitten myöhemmin päivällä varmasti oli. Lisäksi kesäkuu ei ole huippusesonkia.
Kävin vuosia vuosia (ehkäpä 2007..) sitten Preikestolenissa ja tällöin oli niin kova tuuli ettei tuonne reunalle oikein uskaltanut mennä. Pari vuotta myöhemmin tuo paikka oli täynnä intialaisia kun siellä oltiin kuvattu joku Bollywood musiikkivideo tai elokuva ja jouduin itsekin erästä intialaista kolleegaa opastamaan miten tuonne pääsee ja heille reitti oli todella haastava. Tällöin ei ollut mitään pitkospuita vedettynä maastoon. Muistelen että parkkipaikka olisi aiemmin ollut ilmainen – nythän se on törkeän hintainen (suomalaisittain).
Niin ne ajat muuttuu! Norjassa on tosiaan nykyään niin paljon turisteja, että ihan järkevää onkin laskuttaa parkkipaikoista. Kalliita kyllä ovat, mutta onneksi ainakin retkeilyautolla maassa on muuten ihan edullista matkustaa!