Laos oli reissumme 30. maa. Aloitimme maahan tutustumisen vanhasta kuninkaallisesta pääkaupungista Luang Prabangista. Täytyy sanoa, että odotuksemme kyseisestä paikasta olivat hiukan korkeammalla ainakin tiettyjen asioiden suhteen. Olimme lukeneet netistä, että Laos olisi käsittämättömän halpa maa ja että turisteja ei vielä osata vedättää. Nämä molemmat seikat kyllä kumoutuivat ainakin Luang Prabangin osalta.
Yli 24 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme viimein Luang Prabangin bussiasemalle. Tämäkin asema sijaitsi keskustan ulkopuolella. Pari tuktukia oli meitä vastassa. He pyysivät lyhyestä matkasta hotelleille peräti 2e/hlö, joka on enemmän kuin olemme tottuneet viime aikoina maksamaan. Meitä oli tulossa neljä turistia samaan kyytiin, mutta kuski pyysi jokaiselta kahden euron suuruista maksua, eli ei puhettakaan mistään kimppa-alennuksesta. Me sanoimme, ettemme suostu maksamaan muutaman kilometrin kyydistä niin paljon. Valmistauduimme kävelemään keskustaan. Johan alkoi hinta tippua. Kuski suostui heittämään meidät keskustaan hintaan 1e/hlö. Tämä oli kohtuuhinta, joten hyppäsimme kyytiin. Kuski halusi maksun etukäteen, mutta me emme siihen suostuneet, koska arvasimme, ettemme pääsisi suosiolla hotellimme eteen. Aiemmin nimittäin kuski vihjaili siihen suntaan, että hän heittäisi meidät keskustorin laidalle samaan paikkaan kahden muun turistin kanssa ja siitä sitten kävelisimme ”pari minuuttia” hotellille. Arvasimme, että tuo pari minuuttia ei oikeasti olisi mikään pari minuuttia, joten vaadimme tuktukin kuljettajaa viemään meidät perille asti. Hän suostui, mutta hyvin vastahakoisesti. Eipä ollut ensivaikutelma Laosista kovinkaan kummoinen, kun heti joutui vääntämään kyydistä hotellille.
No, itse hotelli oli kyllä ihan hyvä ja mikä parasta, se sijaitsi todella hyvällä paikalla ihan pikkuisen ydinkeskustan ulkopuolella. Kaikki tärkeimmät nähtävyydet ympäröivät meitä. Kadun toisella puolella oli Luang Prabangin hienoin temppeli Vat Xiengthong, jossa asusteli munkkeja. Temppelialueelle oli vapaa pääsy vierailijoilta. Saimme siis mennä ja tulla munkkien kotipihoille mielemme mukaan. Lisäksi heitä sai vapaasti valokuvata. Oli jotenkin hassua, että toisten asuinalueelle sai mennä tuosta vain, mutta kivaahan se oli meidän turistien kannalta. Temppelialueella majaili myös muutama kissa.
Helle ei vuoristossa sijaitsevassa Luang Prabangissa ollut aivan niin tukala kuin vaikkapa Vietnamissa, mutta kyllä sielläkin hiki tuli pintaan polkiessamme auringonpaisteessa ympäri kaupunkia. Polkupyörän vuokrauskin oli puolet kallimpaa kuin Vietnamissa eli n. puolitoista euroa päivä. Halpaahan se toki kyllä oli!
Kipusimme ylös keskustan That Phu Si- kukkulalle, jonka huipulla oli Wat Tham Phu Si- niminen temppeli. Luang Prabang oli muutenkin temppeleiden luvattu kaupunki, sillä siellä taisi olla yhteensä yli kolmekymmentä temppeliä. Kaupungin ulkopuolella oli myös joku vesiputous sekä luolia, mutta emme ehtineet käydä niissä, sillä meillä oli vain yksi kokonainen päivä Luang Prabangissa ja se kului kaupunkiin tutustuen. Näimme kuvia vesiputouksesta, mutta se oli vain yksi vesiputous muiden joukossa, ei siis mikään erityisen hieno.
Tosiaan tuo Luang Prabangin hintataso ihmetytti meitä, kun olimme varautuneet paljon halvempiin hintoihin. Täällä turisteilta osattiin jo kiskoa, hintataso oli ihan Thaimaan kalleimpien paikkojen luokkaa. Pieni ja vaatimaton (mutta kylläkin siisti) hotellihuone oli halvimmasta päästä, ja maksoimme siitä 14e/yö. Olimme Vietnamissa tottuneet samalla hinnalla elelemään hienoissa ja tilavissa hotellihuoneissa, joissa oli myös tilava suihku, mutta nyt tuli hiukan takapakkia tuon asian suhteen. Ruokakin oli yllättävän kallista, eli ei todellakaan voida puhua mistään käsittämättömän halvoista hinnoista. No, kuulemamme mukaan Luang Prabang olisi juuri se Laosin kallein kohde, eli katsotaan nyt, josko ne hinnat siitä vielä tippuisivat.
Itse Luang Prabang oli kyllä oikein mukava ja leppoisa 22 000 asukkaan pikkukaupunki. Mukavaa vaihtelua suurkaupungeille siis. Varsinkin temppelialueet olivat viihtyisiä paikkoja, eikä keskustakaan ollut hassumpi. Ympäristö näytti olevan siistimpi kuin naapurimaissa, joten siinä mielessä ensivaikutelma Laosista taas oli hyvä. Kauppiaat eivät olleet läheskään niin innokkaita kuin esimerkiksi Vietnamissa, joten torilla sai kulkea ihan rauhassa. Se oli plussaa. Toivon mukaan tämä asia pysyy tulevaisuudessa samanlaisena.
