Ensivaikutelmamme Intiasta oli ennakko-odotuksiimme nähden hyvä. Delhin lentokenttä oli moderni ja siisti. Viisumien hankkiminen kentältä onnistui keskellä yötä ihan hyvin. Ainoa hidaste oli se, että koska meillä ei ollut käteistä rahaa viisumien maksua varten, jouduimme parin lentokenttätyöntekijän valvonnassa hakemaan rahaa automaatista, jonne oli aika pitkä kävelymatka viisumitoimistosta. Viisumi maksoi peräti 60 USD (n. 47e). Lentokentän lattialla saattoi torkahtaa hiukan aamunkoittoa odotellessa. Ihmiset olnähden hyvä. ivat kohteliaiata ja tervehtivät meitä ystävällisesti.
Lentokentältä New Delhin keskustaan pääsimme kätevästi uudennihkeällä ja kaikin puolin hyvällä metrolla. Kaikki näytti vielä tässä vaiheessa erinomaiselta. Karu totuus paljastui kuitenkin noustessamme maan pinnalle metro-rautatieasemalla. Delhi oli juuri sitä, mitä olimme osanneet odottaa, ja oikeastaan vielä paljon pahempaa. Likaiset ja rääsyiset kerjäläiset ja kadulla-asujat olivat valloittaneet yhtä kapisten kulkukoirien kanssa kadut. Roskaa ja saastaa oli joka puolella. Silloin tällöin tai välillä vähän useamminkin sieraimemme saavutti kamala haju. Näillä kaduilla ei kyllä mieli tehnyt kävellä yhtään ylimääräistä. Tässä ei kuitenkaan ollut edes vielä kaikki.
Tiesimme, että etukäteen varaamamme hotelli olisi lähellä New Delhin rautatieasemaa. Emme kuitenkaan oikein tienneet, mihin suuntaan olisimme lähteneet tallaamaan, eikä meillä ollut kartaa, joten otimme asemalta tuktukin. Jollain tavalla olemme aina hiukan varautuneita näiden tuktuk- kuskien kanssa, sillä koskaan ei tiedä, mitä heillä on mielessä. Emme kuitenkaan olleet osanneet varautua niin järjestelmälliseen huijaukseen tai huijausyritykseen, mihin seuraavaksi jouduimme.
Pian asemalta lähdön jälkeen kuski soitti kännykällä jollekin. Olisihan se pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta, että nyt tässä on koira haudattuna. Ajoimme aika pitkälle asemalta. Aloimme itse tässä vaiheessa epäillä, että kuski ei vie meitä oikeaan osoitteeseen. Alue, jolle saavuimme, oli hurja sekin, eikä hotelleita kyllä ollut mailla halmeilla. Yhtäkkiä eteen pomppasi jostain mies, joka sanoi, että Delhissä pidettävän kolmipäiväisen festivaalin takia hotellimme katu (joka ei oikeasti ollut hotellikatumme) olisi suljettu, sinne ei pääsisi, eikä olisi turvallistakaan mennä. Katu, johon tämä mies viittasi, oli hiekkatie ja sitä reunustivat rähjäiset talot. Nämä miehet kyllä pitivät meitä ihan idiootteina, näkihän sen nyt heti, ettei täällä mitään hotelleja edes ole!
Seuraavaksi kuski tarjoutui viemään meidät infopisteeseen, jossa saisimme varattua uuden hotellin. Heh, näinhän se menee, ensin uskotellaan turisteille, että heidän varaamaansa hotelliin ei voi mennä, jonka jälkeen yritetään saada turistit toiseen hotelliin, sellaiseen, johon huijarit heidät haluavat. Meillle alkoi kuitenkin jo muotoutua mieliimme oma vastasuunnitelma.
Infopisteessä kerroimme, mistä hotellista meillä oli varaus. Työntekijä meni tietokoneella kyseisen hotellin nettisivuille. Sitten hän soitti mukamas hotelliimme (vaikka arvasimme, ettei hän sinne tietenkään soittanut). Anu pääsi jutustelemaan langan toisessa päässä olevan henkilön kanssa. Hän ei kuulemma löytänyt varaustamme järjestelmästä. Koko hotelli oli hänen mukaansa täynnä, koska jonkun ison turistiryhmän junamatka oli peruuntunut ja he olivat joutuneet jäämään ylimääräiseksi yöksi hotelliin. Emme sitten viitsineet asiasta sen kummemmin kiukutella, koska eihän henkilöllä kuitenkaan ollut mitään tekemistä hotellin kanssa. Seuraava tavoitteemme oli päästä takaisin New Delhin asemalle.
Tukutuk- kuski suostui kuin suostuikin heittämään meidät takaisin asemalle. Koko matka hänen kyydissään valehotellikadulle, infopisteeseen ja takaisin asemalle maksoi vain euron, joten mitään katastrofia ei onneksi päässyt tapahtumaan. Aikaa kyllä tuhraantui, mutta onneksi oli aikainen aamu, eikä meillä ollut periaatteessa mitään kiirettä hotellille. Toki lentokoneessa ja lentokentällä vietetyn yön jälkeen olisi ollut mukavampi päästä suoraan hotellille, kuin tapella intialaisten huijareiden kanssa siitä, pääsemmekö hotelliimme vaiko emme. Tuktuk- kuski sanoi, että yrittäkää nyt sitten kävellä hotellille. Hän jopa neuvoi, mihin suuntaan meidän pitää lähteä kävelemään. Emme tietenkään luottaneet häneen, joten kyselimme neuvoa myös muilta. Poliisi neuvoi samaan suuntaan, joten sinne siis lähdimme menemään. Tällä kertaa aioimme päästä perille kävellen.
Yllätykset eivät loppuneet vielä tähän. Jostain eteemme singahti mies, joka pontevasti vaati meiltä lippua, koska olimme kävelemässä juna-aseman läpi. Sanoimme, ettemme tarvitse mitään lippua, olimmehan menossa vain hotellille, emmekä junaan. Tämäkin mies väitti, ettei hotelliimme ole mahdollista mennä. Emme tietenkään uskoneet häntä. Mies, joka pitkän olemuksensa vuoksi oli valittu juuri tähän rooliin (näin päättelimme jälkikäteen), korotti ääntään ja sai aikaan sellaisen vaikutelman, että hän olisi kenties joku virkavaltaan kuuluva. Emme kuitenkan menneet tähän halpaan, vaan väitimme vastaan ja lisäsimme vauhtia. Pääsimmekin eroon miehestä aika nopeasti. Tällaisia miehiä notkui aseman luona useampiakin ja he yrittivät iskeä, kun näkivät turisteja kävelemässä rinkkojen kanssa. Emme usko, että olimme ainoat, keitä he yrittivät sumuttaa. He olivat osa nerokasta(?) ja järjestelmällistä huijausorganisaatiota. Tuktuk- kuski oli luultavasti soittanut tällekin miehelle, että nyt ne turistit tulevat, ole valmiina!
Löysimme hotellikadun ja hotellimme ja ne tosiaankin sijaitsivat ihan kävelymatkan päässä asemalta, hyvällä paikalla siis siinä mielessä. Alue vain ei ollut niitä kauneimpia. Hankaluudetkaan eivät loppuneet vielä tähän. Olimme vahingossa varanneet hotellilta kaksi huonetta. Agoda.com- sivustolla kysytään varausvaiheessa, montako huonetta halutaan varata. Ehkä ajattelimme kiireessä varausta tehdessämme, että siinä kysytään, kuinka monta henkeä on tulossa ja valitsimme ”kaksi.” Olemme kyllä varanneet Agodalta hotellin monia kertoja, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun meillä kävi tuollainen moka. Hotellin työntekijät eivät suostuneet tulemaan vastaan asiassa ollenkaan. Yritimme ehdottaa, että jos vaikka maksaisimme ensimmäiseltä yöltä molemmat huoneet ja toiselta yöltä sitten vain yhden huoneen. Oikeastaanhan olimme jo maksaneet varauksen etukäteen luottokortilla, eikä varauksen peruminen netissä enää onnistunut, mutta ajattelimme, jos he vaikka palauttaisivat osan rahoista tai jotain muuta vastaavaa. Ihmettelimme hotellin tympeää suhtautumista asiaan sekä joustamattomuutta. Eivät he kyllä ajattele lähitulevaisuutta pidemmälle! Millaistahan palautetta Agodan sivustolle meiltä esimerkiksi tulee heidän hotellin kohdalle? Otimme siis kaksi huonetta ja käytimme pyyhkeitä ym. kahden huoneen edestä, periaatteen ihmisiä kun olemme. Ilmastointia pidimme tietenkin päällä molemmissa huoneissa.
Palvelu hotellissa oli uskomattoman huonoa, vaikkakin useat työntekijät kyllä tervehtivät meitä ystävällisesti. Pyytäessämme pyyhkeitä tms. niitä ei kuulunut pitkään aikaan, vaan jouduimme soittamaan vastaanottoon useita kertoja. Ilmastointi ja netti eivät varsinkaan aluksi toimineet koko ajan, ja niistäkin piti olla jatkuvasti soittamassa alas aulaan. Tällaista toimintaa emme vielä tämän vajaan 11 kuukauden aikana olleet nähneet missään. Pete kirjoitti lähtöpäivänä toisen huoneen peiliin palasaippualla ruman englanninkielisen sanan terveiseksi henkilökunnalle.
Ja sitten voisi vielä hiukan kirjoittaa tuosta syömäpuolesta. Monissa maissa olemme reissun aikana olleet ruuan suhteen varovaisia, mutta täällä Intiassa olemme kyllä TODELLA tarkkoja sen suhteen, mitä suuhumme pistämme. Lähes kaikki Intiassa käyneet tuttumme ovat saaneet täällä vatsataudin. Meillä ei ole mitään intoa ottaa riskiä, että jotuisimme makaamaan hotellihuoneessa tai pahimmassa tapauksessa paikallisessa ”sairaalassa” päiviä vatsatautisina. Keitimme vedenkeittimessä vesijohtoveden, jota käytimme hampaidenpesuun. Pullovesi sopi juotavaksi. Hotellin aamupalalla meille kelpasi vain kuorimattomat banaanit ja kovaksikeitetyt kananmunat. Kaupasta ostimme vettä, mehua, urheilujuomaa, lisää banaaneja, keksejä ja manteleita. Kentucky Fried Chicken ja Hard Rock Cafe kävivät ruokapaikoiksi, mutta niissäkin tilasimme vain kypsennettyjä ruokia. Jäitä emme ole uskaltaneet käyttää missään. Käsidesi on mukana joka paikassa. Toivomme vain, että onnistumme välttämään nuo vatsataudit.
Tässä tuli nyt tällaista valivali- tekstiä Intiasta. Onhan tämä Delhi kiistatta ollut reissumme kamalin paikka. Opimme täällä sen, että kehenkään ei voi luottaa. Metroasemallakin maksaessamme liput isolla setelillä työntekijä antoi 10 rupiaa (n. 15 snt) liian vähän vaihtorahaa. Hän piti kättä koko ajan piilossa, eli kun olimme laskeneet vaihtorahat ja todenneet, että summasta uupuu tuo kymppi, niin saimme kyllä puuttuvan rahan heti. Taaskaan kyse ei ollut isosta summasta, vaan periaatteesta. Seuraavassa jutussamme keskitymme kuitenkin Delhin nähtävyyksien esittelyyn, eli positiivisempaa juttua on luvassa! 🙂
Delhillä on ikävä tapa antaa matkailijalle juuri tuollainen ensivaikutelma, mutta kaiken sen alta löytyy kyllä yksi maailman mahtavimmista kaupungeista 🙂 Ja Intiassa ei vaan onnistu tuo periaatteesta toimiminen kun hotellityöntekijätkin tienaavat päivässä sen alle 100 rupiaa:(
Huono tuuri kyllä että tulitte noin huijatuksi :/ Huono tuuri! Ja varovaisia kannattaa olla, mutta kyllä sieltä Delhin kaduilta saa ne parhaat intialaiset ruoat 🙂
No, nyt ollaan jo Agrassa, ja tämä paikka vaikuttaa huomattavasti paremmalta! Luottaa ei kyllä kannata täälläkään kehenkään…
Sen verran periaatteella toimittiin Delhissä, että jos sieltä ei tulla vastaan, niin emme kyllä mekään tule.
Delhin kaduilta löytyy ihmisten ulostetta ym. ympäriinsä, jossa kärpäset pörräävät. Sitten ne kärpäset pörräävät ympäriinsä, ja voi arvata, mitä siitä seuraa niille katukeittiöissä seisoville ruuille… Eli ei kiitos meille ainakaan! 🙂
Agra on heti jo erilainen kuin karu Delhi ja onhan sielä ihana Taj Mahal 🙂
Tsemppiä Intiaan, odotan innolla lisää postauksia 🙂
Taj Mahal olikin meidän syy tulla Intiaan ja hienohan se oli! Kiitos, lisää postauksia on tulossa, ja niissä sitten hieman positiivisempaa juttua! 🙂
Nyt oli pakko kommentoida, kun vähän pisti silmään…
Siis olitte omana mokana varanneet kaksi huonetta ja maksaneet ne, ettekä tässä vaiheessa edes ihmetelleet hintaa (tuplahinta)? Ja suututte hotellille siitä etteivät palauta teille rahaa. Kai te nyt hyvinkin paljon matkanneina tiedätte, että eivät hotellit voi millään lailla puuttua noihin nettimatkatoimistojen varauksiin tms…
Aika lapsellista käytöstä aikuisilta ihmisiltä laittaa ilmastointi turhaan päälle kehitysmaassa, jossa sähköstä on pulaa. Puhumattakaan kirosanojen kirjoittelusta….
Joo, oma mokahan se oli. Varattiin samaan aikaan majoitusta myös Agrasta. Hinta oli Delhin ja Agran hotelleissa suurin piirtein samaa luokkaa, siksi ei ajateltu, että tuossa Delhin varauksessa olisi mitään outoa hinnan suhteen. Eli Delhi oli oikeasti vain siis puolet halvempi! Kiireessä sattuu vahinkoja.
Meillä oli tarkoituksena mennä takaisin samaan hotelliin Agrassa käynnin jälkeen ja yritimme ehdottaa, että jos yhden yön olisi vaikka voinut ”siirtää” sinne myöhemmälle. Eivät suostuneet. Ja olisivathan he edes jollain tavalla voineet tulla vastaan, mutta ei. Paljon todella olemme eri hotelleissa yöpyneet, ja tämä hotelli oli palvelun suhteen pohjanoteeraus. Eli emme todellakaan palaa siihen hotelliin.
Emme siis suuttuneet hotellille tuosta maksuasiasta, vaan muuten huonosta palvelusta. Tuo kirosana tuli siis terveisenä huonosta palvelusta. Esimerkiksi ”siivouksen” jälkeen huoneessa ei ollut pyyhkeitä. Pyysimme pyyhkeitä neljä kertaa päivän aikana. Saimme pyyhkeet lopulta yhdeksän jälkeen illalla. Ei tällaista toimintaa ole ollut missään! Työntekijät vain vetelehtivät ympäriinsä. Nyt Agrassa meillä on hyvä hotelli ja huomattavasti parempi palvelu.
Tottakai voimme käyttää kaikkea, mistä olemme maksaneet. Olisimmehan voineet nukkuakin eri huoneissa!
No tätä se matkailu on ja eihän tuo mikään iso asia ole. Pääasia että hengissä selvitään! 🙂
Toivottavasti KFC ja Mäkkäri maistuu. Luulin et nää jutut on ihan legendoja ku länkkärit hengaa USA is the best kuppiloissa.
Suosittelen The Best Maritold Hotel.llin kattomista…
KFC kelpaa, jos muuta ei löydy. Mäkkärissä ei olla käyty koko reissun aikana. Jokainenhan saa syödä, missä haluaa. Ehkä olemme liikaa orjentoituneet tuohon länsimaalaiseen hygieniahössötykseen, mutta se aiheuttaa myös sen, ettei ihminen kestä bakteereja samalla tavalla. Miksi siis käydä leikkimään tällä asialla, jos tietää, ettei omista teräsvatsaa? Vähän sama asia kuin joisi kraanavettä täällä. Tuskin siihen monikaan on valmis vapaaehtoisesti…
Elokuvat on elokuvia, eletään me todellista elämää 😉
Heh, ihan samanlaisia juttuja teilläkin on ollut kuin siinä tv-sarjassa suurimmat turistihuijaukset Intiassa. No mutta onneksi ette menneet lankaan ja selvisitte hyvin hotellille saakka menettämättä loppureissun rahoja! Onpahan taas yksi kokemus enemmän 🙂
Meiltä onkin jäänyt se tv-sarja näkemättä! Ois ollu kyllä hyvä nähdä se etukäteen, ni oltais osattu vielä paremmin varautua tähän paikalliseen ”kulttuuriin.” 🙂 Se on kyllä totta, että tylsäähän täällä olis, jos ei koskaan mitään erikoista tapahtuisi! 😉
Katoin just et sarjan virallinen nimi on Pahimmat turistihuijaukset. Pyöri vähän aikaa sitten Jimillä. Kattokaa ihmeessä jos tulee joskus uudestaan. Se Intia jakso oli niin hirvee et jouduin kattoo välillä muitakin kanavia kun en kestänyt kattoo sitä kokonaan alusta loppuun mut pakko oli sen verran kattoa et miten se päättyi. Siinä myös joku tuktuk kuljettaja pyöritti yhtä pariskuntaa ympäri Delhiä tuntitolkulla myöhään illalla. Vaiherikkaiden tuntien jälkeen pariskunta oli valmis maksamaan ihan hirveestä läävästä ihan tolkuttoman hirveen summan sekä lisäksi hotellin henkilökunta huijas niiltä vielä lisää rahaa koko ajan kaikesta.. Siitä jäi ittellekin ahdistunut olo. Työ onneks huomasitte huijauksen heti ja olitte kehitelleet hyvän varasuunnitelman 🙂
Pitääpä vilkaista jos sattuu kohdalleen. Noita kaikkia matkailuaiheisia ohjelmia tulee varmasti jatkossa seurattua vähän toisenlaisesta näkökulmasta, kun on omaa kokemusta useista eri maista. 🙂