Päädyimme täällä Venezuelassa yllättäen paikkaan, jollaista ei voisi kuvitella olevan olemassakaan. Kyseessä on rannikkoalueen vuorilla sijaitseva pikkukaupunki Colonia Tovar. Meillä oli kyllä etukäteen hieman tietoa paikasta, mutta emme pitäneet tätä potentiaalisena käyntikohteena. Pääsyy Colonia Tovariin tuloomme oli se, että kaupunki sattui olemaan sopivasti reittimme varrella siirtyessämme Choronista takaisin Caracasiin. Paikka vaikutti lopulta sitten sen verran mielenkiintoiselta, että päätimme poiketa sen kautta.
Colonia Tovarin perusti ryhmä eteläsaksalaisia siirtolaisia vuonna 1843. Paikka oli aluksi pieni kylä, mutta on viimeisten vuosikymmenten aikana kasvanut yhä suuremmaksi niin, että asukkaita on nykyään noin 21 000. Pääelinkeinot ovat maatalous ja matkailu. Täällä viljellään muun muassa mansikoita, persikoita, juureksia, sipulia ja kaaleja. Matkailijat ovat tällä hetkellä pääasiassa venezuelalaisia. Me emme täälläkään tavanneet ulkolaisia turisteja.
Kaupungin yleisilme eroaa merkittävästi muista käymistämme Venezuelan paikoista. Kadut ovat siistimpiä ja autokanta keskimäärin uudempi kuin muualla. Roskiksia löytyy sieltä täältä, ja turisti-infon vieressä on ilmainen vessakin. Sitä voisi melkein kuvitella olevansa Saksassa.
Colonia Tovaria ympäröivät vuoret tuovat oman tunnelmansa paikkaan. Alpeista nämä vuoret toki eroavat, sillä eihän kaupungista ole kovinkaan pitkä matka Karibianmeren rantaan. Lumihuippuja ei täällä näy. Vaikka Colonia Tovar sijaitseekin 1800 metriä merenpinnan yläpuolella, näkyy siellä täällä palmuja ja banaanipuita. Ilma on kuitenkin raikas, eikä helteessä tarvitse hikoilla. Ainakin sadekaudella pilvet ympäröivät usein kaupunkia, ja sadekuurojakin saadaan harvakseltaan. Majoituksissa ei ilmastointia tarvita.
Colonia Tovarissa saa varautua jyrkkiin korkeuseroihin. Majoittuipa sitten missäpäin vain, liikkeelle lähtiessä kipuamista on aina luvassa.
Kun muualla Venezuelassa jäimme kaipaamaan viihtyisiä terassi- ja ravintola-alueita, löytyi Colonia Tovarista niitä yllin kyllin. Kahvilat, torikojut ja ravintolat reunustavat jyrkkiä katuja. Emme parin päivän vierailun aikana käyneet kuin murto-osassa paikoista.
Ulkona syöminen ja juominen Colonia Tovarissa on Venezuelan hintatasoon verrattuna tyyristä puuhaa. Ruokien ja juomien hintataso on lähellä Saksan hintoja. Illalliseen voi kahdestaan helposti täällä upota rahaa $30-50. Ruoka on kyllä hyvää ja annokset runsaita.
Vaikka syöminen on Colonia Tovarissa melko kallista, ei majoitusten hintataso eroa maan muiden kaupunkien majoitusten hinnoista. Me majoituimme Die Mühle-majataloon ja maksoimme tilavasta huoneesta vain $30 yö. Die Mühleen jäimme oikeastaan sen vuoksi, että bussi jätti meidät lähelle kyseistä majataloa, josta sitten vain kävimme ensimmäiseksi kysymässä huonetta. Paikka osoittautui hyväksi, vaikka se ei ihan ydinkeskustassa sijaitsekaan. Palvelut ovat silti lähellä, eikä keskustaankaan kauaa kävele. Wifi toimi ihan hyvin, mikä ei Venezuelassa ole itsestäänselvyys.
Kaksi yötä oli riittävä aika Colonia Tovariin. Kadut tulivat mukavasti sahattua ristiin rastiin tässä ajassa. Olihan tämä kieltämättä aika epätyypillinen paikka Venezuelaan, ja jos vain olisimme Canaiman koneeseen mahtuneet, olisi tämä paikka jäänyt näkemättä. Mutta ei ollenkaan hullumpi vierailu!
Heh, tuo kyllä toden totta tuo Saksan mieleen ja oikeastaan vielä tarkemmin Etelä-Saksan, joten ei ihme, että siirtolaiset sieltä ovat kylän aikoinaan perustaneet. Myös ympäristö tuo jotenkin juuri Saksan mieleen.
Vuoristomaisemat ja viileämpi ilma lienevät olleen heille mieleiset 😊