Balsamoitu ruumis Hanoissa

Yöbussimatkalla Huesta Hanoihin meitä taas hiukan pelotti, kun kuski oli vähän kaahailevaa sorttia. Pari aiempaa matkaa oli taitettu rauhallisen kuskin johdolla, mutta nyt oli taas enemmän vauhtia matkassa. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Meidät kyllä ohitti matkan aikana pari muuta bussia, eli ei kuskimme sentään ihan hurjimmasta päästä ollut. Matka taittui sen verran sukkelaan, että saavuimme Hanoihin pikkuisen etuajassa, puoli seitsemän maissa aamulla.  Tutut kuviot toistuivat, eli taksilla hotellille, aamupala hotellilla, tavaroiden roudaus huoneeseen, asioiden hoitamista netissä, kartan pyytäminen, nähtävyyksien, ravintoloiden ja kauppojen sijaintien selvittäminen sekä kaupunkiintutustumiskävelylle lähtö. Tietenkin piti myös kysyä matkatoimistoista Hanoi – Luang Prabang (seuraava etappimme) bussilippujen hintoja yms. Näihin systeemeihin oli tullut jo sellainen rutiini, että ei paljon tarvinnut miettiä, mitä tekee. Kaikki sujui jo lähes automaattisesti.

Vietnamin pääkaupunki Hanoi osoittautui hyvin samantapaiseksi kaupungiksi kuin Ho Chi Minh City. Liikenne oli sekavaa. Suurimman osan liikenteestä muodostivat mopot ja moottoripyörät, joilla vietnamilaiset kulkevat pääosan matkoistansa. Siinä sai sitten taas olla punkemassa mopojen sekaan, jos mieli tien yli. Liikkuminen oli muuten kyllä ihan sujuvaa verrattuna liikkumiseen esimerkiksi Jakartassa tai Bangkokissa, koska jalkakäytäviä oli oikeastaan joka paikassa keskustan alueella. Jalkakäytävät tosin olivat monissa kohdin ahdettu täyteen mopoja ja tuoleja, joilla istuskeli ihmisiä. Kartan avulla oli helppo suunnistaa kaupungissa, joten nähtävyyksillekin pääsi menemään ihan omatoimisesti.

Vietimme Hanoissa vain yhden yön, mutta koska saavuimme sinne aikaisin aamulla ja lähdimme sieltä eteenpäin vasta seuraavan päivän iltana, oli meillä käytännössä katsoen kaksi päivää aikaa tutustua kaupunkiin. Tämä aika riitti hyvin. Olimme jo reissullamme tulleet siihen pisteeseen, että jokaista nähtävyyttä ei tarvitse/jaksa lähteä katsomaan, ainakaan suurkaupungeissa, jotka eivät muutenkaan kuulu suosikkikohteisiimme. Lisäksi Hanoin nähtävyydet voi laskea yhden käden sormilla ja ne sijaitsevat kaikki kävelymatkan päässä toisistaan.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme keskustan vanhoissa kortteleissa. Keskustan Hoan Kiem- järvi temppeleineen ja punaisine siltoineen oli ihan kiva miljoonakaupungin asukkaita ajatellen, mutta meidän Järvi-Suomessa varttuneiden ja elävien mielestä se oli lähinnä järven irvikuva. Aamuinen vesisade antoi onneksi periksi iltapäivällä, vaikka toisaalta auringon esiintulo tarkoitti taas kerran saunamaista ilmaa ja litimärkiä vaatteita.

 

Hanoin tunnetuin nähtävyys on varmaankin Ho Chi Minh- mausoleumi. Ho Chi Minh (1890-1969) oli kommunistijohtaja, valtiomies sekä vuosina 1954-1969 Vietnamin presidentti. Hän on ollut hyvin suosittu henkilö vietnamilaisten keskuudessa, sanotaanhan hänen olleen myös Vietnamin vapauttaja. Ho Chi Minhin mukaan on nimetty myöskin Vietnamin suurin kaupunki, entiseltä nimeltään Saigon, jossa mekin pari viikkoa sitten olimme.

Mausoleumille lähdimme aamulla heti aamupalan jälkeen. Ulkoapäin mausoleumi oli ankeahkonoloinen betonijärkäle, omalla tavallaan kuitenkin ihan hieno sellainen. Juomia, edes vesipulloa, ei saanut viedä sisälle mausoleumiin, vaan ne piti jättää säilytykseen ulkopuolelle. Järjestelmäkamera oli myös kiellettyjen tavaroiden listalla, eli sekin jäi ulkopuolelle. Kävelimme muiden vierailijoiden joukossa jonomaisessa muodostelmassa pitkän matkaa ensin ulkona. Lopulta pääsimme itse betonijärkäleen sisäpuolelle. Siellä Ho Chi Minh lepäsi balsamoituna lasivitriinissä. Tunnelma oli jotenkin juhlallinen ja kunnioittava. Vartjoita huoneessa taisi olla ainakin kymmenen. Kiersimme hitaasti kävellen lasivitriinin, jonka jälkeen jonon virtaus vei meidät ulos. Käynti Ho Chi Minhin lepäävän ruumiin luona oli ilmainen.

 

Mausoleumin lähettyvillä on myös Ho Chi Minhin vanha asuinrakennus ja sen ympäristö lampineen ja viheralueineen. Sisäänpääsy alueelle oli vain euron. Vierailijoita oli niin paljon, että kulkeminen tapahtui lähes jonomaisesti täälläkin. Oikeastaan se sama jono, jossa kuljimme mausoleumissa, siirtyi suoraan lipunmyynnin kautta presidentin entiselle asuinalueelle. Näimme muun muassa Ho Chi Minhin vanhan makuuhuoneen, työhuoneen ja autotallin, jonne oli jätetty sankarin kolme komeaa autoa.

 

 

Ho Chi Minhin mausoleumin ja entisen asuinalueen jälkeen kävimme vielä katsomassa Literature Temple- nimistä temppeliä, tosin vain ulkoapäin. Temppelin sisäänkäynnin luona oli isoja kylttejä, jotka kielsivät matkamuistojen kaupustelun ja ostamisen. Kuitenkin aivan kylttien vieressä oli lukuisia myyjiä. Meillekin yritettiin myydä tavaraa, mutta sanoimme, ettemme voi ostaa mitään ja osoitimme yhtä kylttiä. Eipä ollut siitä myyjästä enää meille vaivaa.

 

Vietnamin kierros oli nyt tullut päätökseen. Viidentoista päivän oleskelulupa alkoi olla lopussa. Kaksi viikkoa Vietnamiin oli sikäli ihan sopiva aika, että ehdimme siinä ajassa nähdä maata monipuolisesti ja tutustua niin kaupunki- kuin rantaelämäänkin. Toki joitain kiinnostavia paikkoja, kuten etelän Mekong- joen suistoalue ja pohjoisen Ha Long Bay jäivät näkemättä. Säät suosivat vierailuamme melkein liiankin hyvin, 40 asteen helle tuntui välillä tukalalta. Vietnam ei ole liian turistinen maa, ainakaan vielä, mutta kyllä täälläkin turismi on jo vaikuttanut moneen asiaan. Esimerkiksi monissa paikoissa turisteja yritetään jo huijata pyytämällä korkeampia maksuja esim. taksikyydistä tai hinnoittelemattomista tuotteista. Lisäksi suurten kaupunkien kaduilla liikkuu ihmisiä, jotka yrittävät saada turisteilta rahaa aina jollain verukkeella. Kuitenkaan mihinkään Indonesian tai Thaimaan huijaavien taksikuskien tapaisiin heppuihin emme Vietnamissa törmänneet. Vaikkei Vietnamistakaan tullut meidän suosikkimaatamme, oli se kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen maa jo pelkästään mielenkiintoisen sotahistoriansa takia.