Antarktiksen valloitus (osa 1)

Tätä hetkeä olimme odottaneet jo pitkään. Antarktis tulisi olemaan erikoisin koskaan tähän asti käymistämme paikoista. Se on maailman kylmin paikka. Talvella Antarktiksen keskilämpötila on -60 astetta ja kesällä -20 astetta. Tosin me olimme menossa Antarktiksen niemimaalle, joka ”kurottaa” kohti Etelä-Amerikkaa. Siellä luvassa olisi näin alkukesästä lämpötiloja 0:n ja +5:n asteen väliltä. Antarktis on maailman korkein maanosa. Tätä emme aiemmin tienneet. Vuorten päällä lepäävät jäätiköt ulottuvat keskimäärin yli 2000 metriin merenpinnasta. Lisäksi Antarktis on maailman tuulisin kolkka. Kyseessä on siis todella ihmeellinen maanosa!

 

Päivä 1: Risteily alkaa

Risteily alkoi klo 16 Ushuaian satamasta, jossa laivamme nimeltä Ushuaia meitä odotti. Ushuaia on rakennettu vuonna 1970 Ohion osavaltiossa USA:ssa. Laivaan mahtuu 84 matkustajaa ja 38 miehistön jäsentä. Tälle risteilylle tuli 81 matkustajaa maailman eri kolkista. Saimme yhtä kategoriaa paremman hytin kuin mitä olimme varanneet. Hytti oli melko tilava. Siellä oli jopa vaatekaappi. Lämmityskin pelasi. Tästä risteilystä olimme maksaneet n. 2700e/hlö. Kallista, mutta Antarktiksen risteilyyn voi saada menemään monin kerroin enemmänkin rahaa. Olimme valinneet risteilyn halvimmasta päästä.

Tervetulomaljojen ohella ensimmäiseen päivään kuului pakollinen pelastusharjoitus sekä yleinen infotilaisuus. Laiva lipui tasaisesti Tulimaan edustalla olevaa Beagle Channelia pitkin. Haimme lääkäriltä pahoinvointitabletteja, sillä keskiyön jälkeen luvassa olisi voimakasta merenkäyntiä.

 

Päivä 2: Aallokkoinen päivä merellä

Saavutettuamme avomeren alkoi kova keinutus. Nukkuminen oli vähän kehnoa, mutta onneksi lääkkeet auttoivat, emmekä tulleet merisairaiksi. Keinutus jatkui koko päivän. Matkasimme halki Drake Passage- nimisen avomerialueen suuntanamme Antarktiksen niemimaa. Merilintuja saattoi bongailla ikkunoista sekä laivan kansilla. Ne seurasivat uskollisesti Ushuaiaa. Laivan potkurien pyörteet toivat pintaan kaloja, ja albatrossit ym. merilinnut hyödynsivät tämän.

 

Risteilymme oli tavallaan samalla tutkimusmatka, ja miehistöön kuuluikin luonnontieteilijöitä. He pitivät meille pitkin päivää erilaisia luentoja, joiden aiheet liittyivät tavalla tai toisella Antarktikseen. Kävimme kuuntelemassa kaikki mahdolliset luennot. Ruokapuoli laivalla toimi myös erinomaisesti ja ruoka oli hyvää. Lounaat ja päivälliset olivat kolmen ruokalajin ateriakokonaisuuksia. Kuumaa juotavaa ja hedelmiä oli tarjolla koko ajan. Eipä ollut meillä valittamista tarjoilun suhteen!

Onneksemme aloitimme pahoinvointitablettien ottamisen riittävän ajoissa. Moni matkustaja nimittäin tuli todella sairaaksi kovasta merenkäynnistä (joka ei kuulemma ollut läheskään niin kova kuin mitä se olisi voinut olla) ja lääkärillä riitti töitä. Aluksi tabletit väsyttivät meitä kumpaakin hiukan ja lepäsimmekin jonkin verran extraa, mutta parempi niin päin, kuin että olisimme joutuneet makaamaan sairaina pystymättä syömään tai tekemään mitään muutakaan.

Tänään saavutimme Antarktiksen merialueen eli olimme nyt virallisesti reissumme neljännessä maanosassa. Ulkoilman lämpötila oli pudonnut nollaan ja merikin oli pariasteista.

 

Päivä 3: Saavutamme Eteläiset Shetlandsaaret

Toisen yön nukuimme jo paremmin, vaikka merenkäynti oli edelleen aika voimakasta. Kolmantena päivänä ohjelmassa oli taas luentoja. Meidät perehdytettiin Antarktiksella liikkumisen sääntöihin sekä pukeutumiseen. Lisäksi meitä koulutettiin tulevia rantautumisia varten. Saimme pelastusliivit sekä kumisaappaat, joita käyttäisimme aina mennessämme maihin kumiveneillä. Kumisaappaat piti desinfioida ennen maihin menoa ja sieltä tulon jälkeen, ettemme veisi eläimille vieraita bakteereja maihin tai paikasta toiseen.

 

Tänään näimme ensimmäiset pingviinit, jotka hyppelivät meressä. Näimme myös valaan, joka kuitenkin oli melkoisen kaukana meistä. Jäävuoria ja pieniä saaria saatoimme myös havaita Ushuaian seilatessa hitaasti mutta tasaisen varmasti eteenpäin kohti ikijään peittämää Etelämannerta. Illalla saavutimme Eteläiset Shetlandsaaret (South Shetland Islands), jotka ovat osa Antarktista.  Merenkäynti rauhoittui huomattavasti iltaan mennessä. Maltoimme tuskin odottaa seuraavaa päivää ja sitä, että pääsisimme vihdoinkin astumaan jaloillamme Antarktikselle!

 

Päivä 4: Kaksi maissakäyntiä

Aamupäivällä pääsimme rantautumaan pienelle Cuvervillen saarelle, joka sijaitsee aivan  Antarktiksen niemimaan kupeessa. Siellä näimme suuren valkokulmapingviinien yhdyskunnan. Yhdyskunnassa riitti elämää, sillä pingviineillä oli juuri alkamassa lisääntymiskausi. Seurasimme mielenkiinnolla näiden lentokyvyttömien lintujen puuhia. Pingviinit rakensivat kivistä jonkinnäköisiä pesiä, joissa ne sitten tulisivat hautomaan muniaan. Hauskaa oli myös seurata joidenkin pingviinien menoa mereen peseytymään ja ruokailemaan, sekä toisten yksilöiden hyppelyä hyisen meren aalloissa. Jotkut pingviinit palasivat rantaan ja sukivat itseään. Olimme nähneet pingviinejä jo aiemmin Galapagos- saarilla, mutta tämä oli jotain aivan toista. Tänne jos minne pingviinit kuuluvat! Uskomatonta, että tällaisessa lumen ja jään valtakunnassa on näin paljon elämää!

 

Iltapäivällä astuimme ensimmäistä kertaa Antarktiksen niemimaalle, kun rantauduimme kumiveneillä Neko Harbouriin. Täälläkin vastassa oli valkokulmapingviinien yhdyskunta. Lumessa melko lähellä rantaa lepäili kaksi Weddellinhyljettä. Ne eivät paljon meistä turisteista piitanneet, katselivat hiukan meitä suurilla silmillään ja jatkoivat sitten uniaan.

 

Eläinten seuraamisen lisäksi vaelsimme molemmissa rantautumispaikoissa lumessa ylös korkeille lumivuorille, joista näköalat alas jäävuorten saartamille poukamille olivat huikeat. Täällä lumi ja jää ovat erilaisia kuin Suomessa. Jään ja lumen sininen sävy oli erityisen mieleenpainuvaa. Antarktis oli tähän mennessä jo ollut enemmän kuin mitä olimme osanneet odottaa.

 

Päivä 5: Jäätä ja viimaa

Päivä alkoi huonosti. Kameramme oli edellisenä päivänä saanut sen verran kosteutta, ettei se suostunut toimimaan, vaikka se oli ollut yön kuivumassa lämpimässä hytissämme. Yritimme kuivata sitä hiustenkuivaajalla. Ei auttanut. Aamupäivällä pääsimme reilun tunnin mittaiselle kumiveneajelulle. Mukaan täytyi ottaa kakkoskamerana oleva vesitiivis pokkarikamera. Kuvien laatu ei ollut samaa luokkaa, ja lähikuvien ottamisen eläimistä sai myös unohtaa. Keli oli tänään kylmä ja tuulinen ja taivaalta tuli kaikkea mahdollista veden ja lumen väliltä. Näimme upeita jäävuoria sekä merileopardeja ja crabeater- hylkeitä. On uskomatonta, että eläimet pysyvät hengissä tällaisessa ilmastossa! Eikä nyt ollut edes kylmin aika vuodesta…

 

Iltapäivällä ohjelmassa ollut rantautuminen piti perua, koska keliolosuhteet olivat sellaiset, ettei meitä uskallettu lähteä viemään maihin kumiveneillä. Sen sijaan matkasimme eteenpäin nopeasti vaihtelevissa olosuhteissa. Välillä Ushuaia jyräsi läpi liikkeelle lähteneiden jäämassojen. Jäälohkareiden päällä siellä täällä näkyi pingviinejä ja hylkeitä. Ulkona oli tänään todella kylmä. Onneksi olimme tervetulleita myös laivan komentosillalle, jossa kapteeni apulaisineen teki tarkkaa työtä klassisen musiikin soidessa taustalla ja navigoi Ushuaiaa eteenpäin Antarktiksen vesillä. Tämä oli todellinen tutkimusmatka, eikä mikään tavallinen risteily. Mitähän meillä vielä olisi odotettavissa…?