Alaska on luontomatkaajan unelmakohde. Tämä tuli selväksi kahden ja puolen viikon Alaskan matkallamme. Karhuja, hirviä, karibuja, ohutsarvilampaita, myskihärkiä, piikkisikoja, mitä erilaisimpia lintuja, valaita, hylkeitä, merisaukkoja ja muita meren asukkeja, lista on loputon. Esimerkiksi hirvien suurta määrää kuvastaa hyvin se, että muutaman tunnin ajomatkan aikana eräänä iltana näimme teiden varsilla ja pihoilla yhteensä kymmenen hirveä eli enemmän, mitä kumpikaan on Suomessa nähnyt koko elämänsä aikana. Neljä näistä näkemistämme hirvistä sattui vielä olemaan aivan pieniä vasoja. Hirvien näkeminen myös asutusten lähellä on Alaskassa hyvin tavallista, sillä hirvet tuntevat olonsa turvalliseksi ihmisten ja talojen läheisyydessä.
Valkopäämerikotkia puolestaan näimme Etelä-Alaskan alueella useita kymmeniä, ehkä lähelle sata yksilöä. Lähes puolet maailman valkopäämerikotkista elää Alaskassa, joten ei ole ihme, että niitä näkyi niin paljon. Karhuja koko reissun aikana tuli bongattua noin kolmisenkymmentä eli yhtä paljon, kuin koko vuoden reissun USA:n ja Kanadan kahden kuukauden kiertueella yhteensä. Runsaan eläimistön lisäksi maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman hienot. Autolla liikkuminen oli mukavaa ja vaivatonta, ja infopisteistä saimme tietoa majoituksista, villieläimistä ja muista tärkeistä asioista. Kauppojen, huoltoasemien ja ravintoloiden huippuhyvät aukioloajat (jenkkityyliin) helpottivat matkantekoa entisestään. Alaska ei turhaan pääse parhaiden matkakohteidemme joukkoon.
Ikimuistoisen valasristeilyn jälkeen siirryimme etelärannikon viimeiseen käyntikohteeseemme Homerin kaupunkiin, jossa myös viivyimme parisen päivää. Homerissa toteutimme pitkien mietintöjen ja harkintojen jälkeen tämän matkan aikana kypsyneen unelman – lentäen tehtävän retken kauas Katmain kansallispuistoon, jossa on erittäin tiheä karhukanta, n. 4000 yksilöä. Mitään muuta pohdittavaa retkessä ei ollut kuin sen hinta. Päätimme kuitenkin jälleen kerran, että kun näin pitkälle kerran on tultu, niin toteutetaan sitten kaikki unelmat kerralla, ettei kotona tarvitse katua.
Yhdeksän tunnin retki alkoi esitelmällä karhujen käyttäytymisestä sekä siitä, miten ryhmämme jäsenten tulisi niiden keskellä itse käyttäytyä. Sitten lensimme noin 45 minuuttia kahdella pienkoneella lounaaseen Alaskan niemimaalle ja Katmain kansallispuistoon. Matkalla näimme upeita erämaamaisemia, lumihuippuvuoria sekä läheisiä tulivuoria. Tästä eivät Alaskan maisemat enää parane!
Ennen laskeutumista näimme jo monia karhuja tallustelemassa pitkin erämaata. Vesitasomme laskeutuivat laguuniin. Meillä oli yllämme kalastajienkin suosimat nivusiin asti ylettyvät saappaat, joiden avulla pääsimme kahlaamaan vettä pitkin rantaan. Sitten aloimme vaeltaa kohti karhuja…
Retki oli kaikin puolin huippuonnistunut. Sää oli mainio (tosin karhuille ehkä liian kuuma), maisemat suoraan Avarasta luonnosta ja mikä parasta – näimme runsaasti karhuja, ja monia vielä uskomattoman läheltä. Aina kun etenimme, kuljimme rauhallisesti ja yhtenä isona ryhmänä. Karhut päästivät meidät yllättävän lähelle, eivätkä pelänneet meitä. Itse asiassa ne eivät piitanneet meistä pätkääkään. Istuimme pitkiä aikoja laakson reunassa ja katselimme karhujen puuhia. Välillä söimme eväitä. Mitään roskia emme saaneet alueelle jättää, kaikki piti kuljettaa takaisin Homeriin.
Karhuilla oli juuri näin kesäkuussa meneillään lisääntymisaika ja ne olivat hyvin aktiivisia. Näimme kahden karhuparin parittelun lähietäisyydeltä. Lievää valtataistelua oli urosten kesken havaittavissa, mutta yllättävän rauhallisilta karhut kuitenkin vaikuttivat. Ne pyrkivät välttämään turhia kahinoita ja tappeluita. Nuorempi ja heikompi yksilö väistyi suosiolla hallitsevan uroksen tieltä, emmekä nähneet takajaloillaan seisovia rähiseviä nalleja ollenkaan.
Kokemuksena tämä Bear Viewing-retki oli koko reissumme huikein kokemus. Pääsimme kauas erämaahan ihmisasutuksen ulkopuoliseen paikkaan, keskelle villiä luontoa, jossa karhu on erämaan kuningas. Ei tällaista vastaavaa ole missään ollut. Tämä oli hyvä lopetus reissulle. Tosin ei reissu ihan vielä tähän loppunut, piti meidän vielä matkata takaisin Anchorageen, yöpyä matkalla vielä yksi yö autossa ja toinen Ancoragessa. Loppureissun päivät ja yöt menivät hujauksessa. Taitoimme matkaa karhuretken jälkeen vielä myöhään yöhön asti ja yritimme bongailla susia ja muita harvinaisempia eläimiä. Näimme kuitenkin pääasiassa vain hirviä ja valkopäämerikotkia, jotka toki nekin ovat hienoja eläimiä. Suden näkeminen antaa näköjään vielä odottaa itseään, sillä emme sitä yrityksistä huolimatta onnistuneet bongaamaan, kuten emme myöskään jääkarhua tai ilvestä.
Anchoragesta voi vielä muutaman sanan sanoa. Tämä noin 300 000 asukkaan kaupunki on monen portti Alaskan luontoon ja hyvä paikka aloittaa Alaskaan tutustuminen (ja myös lopettaa). Majapaikkoja, ravintoloita, baareja ja ostosmahdollisuuksia löytyy hyvin. Autolla on helppo liikkua ja edullisia parkkipaikkoja löytyy myös. Anchoragessa voi myös liikkua helposti kävellen, eli siltä osin kaupunki ei ole tyypillinen amerikkalaiskaupunki. Me pidimme lumihuippuvuorten ympäröimästä Anchoragesta. Kaupungin alueella saattoi aamuhämärän aikoina nähdä hirviä, ja lyhyen ajomatkan päässä kaupungin eteläpuolella oli kaunis laakso, jossa saattoi nähdä jokisaukkoja ja monia lintuja. Joitakin kilometrejä vielä tästä paikasta etelään näimme ohutsarvilampaita vuoren rinteillä.
Alaskan hintataso on korkea verrattuna muihin USA:n osavaltioihin. Retket ovat kalliita, samoin majoitukset ja monesti myös ruokakin. Oikeastaan ainut asia, mikä on halpaa, on bensa. Se maksaa halvimmillaan n. 80snt/l, mutta suurimpien kaupunkien ulkopuolella hinta on korkeampi. Kallein tankkaamamme bensalitra taisi olla n. 1,20e/l, Dalton Highwayn varrella pohjoisessa. Suomalaisittain tämä ei ole mitään, mutta on muistettava, että USA:n keskimäärin suuremmat autot myös vievät enemmän bensaa.
Hintatasosta huolimatta Alaska on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jos joku osavaltio pitäisi USA:ssa nostaa ylimmälle pallille, olisi se varmaan juuri Alaska. Yhtä hienoja yksittäisiä paikkoja on toki eteläisessä USA:ssa paljon, on Yellowstone ja monet muut hienot kansallispuistot. Alaska on kuitenkin osavaltiona aivan yliveto, eikä sitä voi liikaa hehkuttaa. Toki jos joku hakee lomaltaan trooppista lämpöä ja rantaelämää, voi Alaskan unohtaa. Tämä on omatoimisen seikkailu- ja luontomatkaajan unelmakohde, jossa sää voi olla kesäisen helteinen tai arktisen kylmä ja kaikkea siltä väliltä. Alaska on arvoituksellinen, mystinen ja kaukainen. Siellä on valoisat kesäyöt kuten meillä Suomessa. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa. Sellainen on Alaska. Eläköön Alaska! Kiitos Alaska!
Wau, todella hienoja kuvia ja uskomatonta luontoa! Tuonne jos joskus pääsisi itsekkin… 🙂
Kiitos! Kyllä sinne kannattaa ehdottomasti koittaa joskus mennä!
Tää blogi aiheutti mulle vakavan matkakuumeen 😛 Ihan uteliaisuudesta – monessako maassa ootte nyt vieraillut yhteensä? Varmaan useammassa kun keskivertosuomalainen elämänsä aikana:p
Anteeksi että sairastutimme sinut. 😉 Matkakuumetta tosin täälläkin podetaan ja seuraavaa reissua jo suunnitellaan… Nyt on tullut käytyä 71 maassa.
Lähdössä kanssa ensi kesänä. Paljon maksoitte vuokra-autosta ja paljon oli deposit-maksu?
Hei!
Hyvän kohteen olette valinneet! Autonvuokraus maksoi n. 800€ koko ajalta. Deposit-maksua ei ollut, autonvuokrausfirmalla tietysti oli luottokorttitietomme.
Olen lukenut nämä kolme postaustanne Alaskasta nyt jo pariin otteeseen! Kiitos näistä. Niistä on ollut iso ilo, kun olemme suunnitelleet omaa matkaamme. Me lähdetään kahden päivän päästä Seattlen kautta kohti Alaskaa 🙂 En malta odottaa!
Moi! Kiva kuulla, että postauksista on ollut hyötyä! Hyvän kohteen olette valinneet reissullenne! Oikein mukavaa matkaa teille ja kertokaa karhuille terveisiä! 😉
Hei! Kiitos retkikertomuksestanne! Ovatko kaikki valokuvat teidän itsenne ottamia? Kaikki olivat upeita, mutta eniten hämmästelin karhukuvia (parittelu ja kellivä karhu:).
Hei ja kiitos kommentistasi! Kyllä, kaikki kuvat ovat meidän ottamia. Karhuja Alaskassa tosiaan piisaa ja niitä pääsee kuvaamaan niin pikkukaupungeissa, teiden varsilla kuin järjestetyillä retkilläkin.
Moikka!
Ollaan miehen kanssa lähdössä toukokuun lopulla lähdössä saman tyyliselle reissulle Alaskaan.Lähtö on 31.5 ja takaisin 23.6. Lennämme ensin Vanouveriin, josta risteilemme Sewardiin ja josta jatkamme matkaa junalla Anchorageen. Sieltä sitten vuokraamme auton ja lähdemme ajelemaan. Varmaan aika samanlainen kiekka olisi tarkoitus heittää ja karhujakin ollaan jo päätetty mennä katsomaan 🙂 tästä sai hyviä vinkkejä ja ideoita matkalle! Kiitos!
Ollaan myös mietitty juuri tuota autossa nukkumista, sillä varmasti säästäisi aika mukavasti. Oliko teillä, tietysti paikasta riippuen, kuinka paljon nukkuessa päällä vaatetta? Kuinka kylmäksi lämpötila laski enimmillään yöllä? Hankitteko jonkun sortin viltit ja tyynyt kaupasta vai oliko teillä ihan vain makuupussit?
Hei ja kiitos kommentista! Hyvän kohteen olette kyllä valinneet! Autossa oli sopivan lämmintä nukkua. Lämpötila laski ehkä johonkin 10-15 asteeseen, Dalton Highwayn varrella saattoi laskea jopa alle sen, mutta vaikea kyllä arvioida… Meillä oli sellaiset ohuet kesämakuupussit molemmilla. Päällä oli hiihto(eli lämpö)kerrastot ja saattoi siinä olla jotkut housut ja paita vielä lisäksi. Hyvä systeemi oli kyllä se, että n. joka toinen yö vietettiin autossa ja joka toinen motellissa. Alaskassa kun saa autossa nukkua rauhassa ilman, että joku vartija tai poliisi tulee koputtelemaan ikkunaan, niin kuin muualla USA:ssa..
Hei.
Oliko teillä paperista maantiekarttaa? Jos oli, ostitteko sieltä vai kotomaasta? Itse varasin juuri parin viikon matkan heinäkuun lopulle ja 10 päivän autonvuokrauskin jo hoidettu. Navigaattorikin on, mutta haluan myös paperikartan, joten voisin ostaa jos jollakin on ylimääräinen.
Meinasin kans nukkua autossa tai teltassa osan öitä.
Moi! Me saimme paperikartan sieltä, olisko ollut autonvuokraamosta. Karttoja myös myydään infopisteissä sekä esim. Anchoragen kaupoissa. Mukavaa matkaa!